UUSIMMAT UUTISET JA TULOKSET

25.6 uusimmat uutiset

Niin se vaan on aika vierähtänyt tovin eteenpäin Pennut ovat vieneet ison osan. Oikeastaan kaiken sen, mikä töiltä ja muiden koirien hoidolta on jäänyt. On ne vaan niin hauskoja naketteja oppiessaan joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä. Osaavat nyt jo leikkiä keskenään ja vähän leluillakin. Hampaat on terävät, joskin voima vielä puuttuu. Toistaiseksi. Onneksi! Maito on edelleen nam, nam, mutta ihan aikuisten koirien ruokaakin on jo maisteltu. Ulkoilu on ollut melko vähissä, sillä sää on ollut aivan kamala. Kamera ei valitettavasti ole juurikaan pysynyt räpylässä, joten otoksia ei montaa ole.

Valitettavasti meillä kävi varsin epämieluisa vieras. Nimittäin kennelyskä. Ilmeisesti Tiitus sen jostain nappasi ja tartutti ensin Speedyn, sitten Bitin ja lopulta Kössin ja Oonan. Pentuihinkin se valitettavasti iski niiden ollessa pariviikkoisia. Onni onnettomuudessa, niiden oireet Callea lukuun ottamatta olivat varsin lieviä. Nyt tilanne on kuitenkin jo rauhoittunut ja pennut pääsevät kokemaan uusia juttuja.

Muut ovat toki ahkeroineet, kuten Suomen suvessa kuuluu. Tulos- ja kuvapäivityksiä on tullut tyrkättyä sinne sun tänne, en vaan enää muista minne :-(

3.6 josh ja sue tittelijahdissa, JOSHILLE WCX

Varsin iloisia uutisia rapakon toiselta puolelta. Sue ja Josh ovat napanneet titteleitä sikäläisissä metsästyskokeissa. Ensin he läpäisivät WC:n, joka oikeuttaa tavoittelemaan WCI-titteliä. Sen läpäisemällä voi tavoitella WCX-titteliä. Pari suoritti nämä kaikki tasot samana päivänä ja Josh on siis tätänykyä virallisesti Redadict Road Runner WCX! Erinomaista, isot onnttelut! Tästä parista varmasti kuullaan vielä (ihan vaan vähän omakehu haisee), Joshhan on on tällä hetkellä vain 10,5 kk ikäinen. Tähän mennessä nuorin WCX-tittelin ottaja on tittelinsä 17 kk iässä napannut Sassy, Foxgrove's Whirtling Dervish. (Ihan vaan pikkukuriositeettinä mainittakoon, että samana päivänä Daisyn siskopuoli Foxgrove's Just Whistling Dixie sai samat tittelit 12,5 kk ikäisenä)

1.6 pentukuulumisia ja mejä-tuloksia

Pennut ja Oona voivat hyvin. Kakarat kasvavat kohisten, vaikka aluksi olikin hieman tenkkapoota maidontuotannon käynnistymisen kanssa. Mutta siitä selvittiin ja naketit ovat varsin tyytyväistä ja hiljaista sakkia. Mikäs tosin siinä syödessä, nukkuessa, kömpiessä ja taas syödessä....

R & R -pentueen Nitro on mejäillyt itselleen ekassa kokeessaan AVO1 -tuloksen 47 pisteellä. Onnea Nina ja Nitro! Saman pentueen Jing mejäili niinikään ensimmäisen kokeensa Norjassa saaden ykköstuloksen HP:n kera. Onnittelut Johanna & Jing!

29.5 Alma, Bertta, Calle, Daniela ja Elina

Oonan viisikko syntyi eilen keskiviikkona 28.5.2008. Kun alkuun päästiin, tapahtui kaikki puolessatoista tunnissa. Kuten nimistä Alma, Bertta, Calle, Daniela ja Elina, saattaa päätellä, koostuu pesue yhdestä pojasta ja neljästä tyttärestä. Äiti ja lapsokaiset voivat erinomaisesti!

21.5 Pentukuulumiset

Sunnuntaina suunnistimme Marja-Liisan kanssa Helsinki-Vantaalta Tukholmaan tutustumaan Topan ja Kössin jälkikasvuun. Kiitos kasvattajalle Annikalle, joka kiltisti antoi meidän touhottaa pentujen kanssa ja tutkiskella niitä joka kantilta :-) Yksi tytöistä tulee olemaan Marja-Liisan "Rasa", joten tavoitteena oli löytää se oikea pentu harrastuskaveriksi. Pentue on kaiken kaikkiaan ollut hyvin tasainen ja meitä olikin vastassa lähes identtinen kahdeksikko, joka koostuu neljästä suloisesta tytöstä ja neljästä potrasta pojasta. Kuvia luvassa jahka pentujen identiteetit ovat selvillä ja saan kuvat niiden omille sivuille.

Lomaillessamme kunnostautuivat kotimaassa tulosrintamalla erityisesti Kössin ja Even pennut: Huldalle ja Essille SERTit ja Rillalle kakkossija epävirallisessa Möllerissä. Onnea kaikille, tästä on hyvä jatkaa!

Oona on muuttanut meille ja sulautuu hyvin joukkoon. Vielä viikon verran pitäisi jaksaa odotella pentusten putkahtamista maailmaan. Odottavan aika on pitkä...

17.5 New yorkissa ja joshin luona visiitillä

Viimeiset kymmenen päivää on vierähtänyt Atlantin toisella puolen Janin ja Lauran & Tomin kanssa. Ensimmäiset pari päivää tutustuimme New Yorkiin ja sen nähtävyyksiin: Empire State Building, Vapaudenpatsas, Wall Street, Central Park, Time Square... Sää ei tosin suosinut näitä ulkoilmakohteita, joten tutuksi tuli myös mm Macy's. Ei ollenkaan hyvä kohde, sillä matkabudjetin ei voi sanoa pysyneen ihan mitoissaan enää sen jälkeen.

Upper East Siden taloja Central Parkista kuvattuna.

New Yorkista suuntasimme kohti pohjoista päämääränä Glen Robertsonin kylä Kanadassa. Mitäs siellä sitten? No, Josh tietenkin. Tupatarkastuksen aika, nääs ;-) Lauran kanssa seurasimme Joshin uuden omistajan Sue Kishin ja Pierre Mathieun treenejä ja keskustelimme niitä näitä koiriin liittyen. Josh voi hyvin ja on edistynyt "työssään" oikein mukavasti, joten kasvattajana voin kyllä olla hitusen ylpeä. Pojat kiertelivät lähikaupunkeja, joista Montreal ja Ottawa ainakin tulivat himpun tutuimmiksi.

Sue, Josh & Pierre

Suen luota mukaan tuli myös pienoinen tuliainen nimeltään Daisy.

Ennen paluulentoa kotimaan kamaralle ehdimme vielä käväistä kurkkaamassa miltä Niagaran putoukset näyttävät. Komiathan ne, alla todistusaineistoa American Fallsilta, joiden laidalla ei voinut välttyä kastumiselta ilman keltaista sadetakkia.

Reilussa viikossa auton mittariin tuli lähes kolme tuhatta kilometriä. Kaikenlaista tuli siis nähtyä ja koettua, vaikka amerikasta on nyt tarkastettu vasta pikkuruinen osa. Jos ei muuta, niin pikkuinen matkustajamme tottui matkustamiseen kertaheitolla ja näyttikin suurimman osan ajasta tältä:

Isot kiitokset vielä henkilöille, jotka tekivät matkastamme ylipäätään mahdollisen tai ainakin hyvin paljon rennomman kun ei tarvinnut huolehtia omien koirien voinnista. Kiitos äiti ja isä Tiituksen ja Speedyn hoidosta, Nina Kössin hoidosta ja Anna & Ville Bitin hoidosta!

4.5 tuloskuulumiset

Tulospuolen kunnia kuuluu ehdottomasti Redadicteille, me ollaan käyty vain napsimassa nollia :-( Eli ne Redadict-tulokset: Löwelle pari kipaletta tokon ALO:n voittoja hienoilla ykköstuloksilla Tiina Kinnarin ohjaamana, Jingille HP ja CK paras narttu kakkoseksi sijoittumisen kera kahdessa eri näyttelyssä Norjassa sekä velipoika Nitron ERI ja junnu-urosten voitto Lahti KV:ssä. Onnttelut!

Lyylikin kävi luonnetestissä ja selvisi varsin mallikkaasti. Lyyli oli lyylimäisen tasainen, joskin muutama erittäin voimakas pakoreaktio yllätti. Palautuminen kuitenkin oli nopea, joten homma hanskassa. Reagoida saa, mutta reaktio ei saa jäädä päälle. IMHO.

Speedyn ja Tiituksen kanssa tokoiltiin Porvoossa. Olisi voinut jäädä kotiin! Tiituksen kanssa päätin keskeyttää suorituksen Voittajassa, ennen kuin meidän välit menee lopullisesti poikki. Koira oli marsissa ja minä maassa. Alku ihan OK, mutta luoksetulon jätössä tarvittiin peräti neljä maahanmenokäskyä. Ruutuunkaan ei voinut mennä maahan. Aagh ja adjö tuomarille ennenkuin kisafiilingit on pahasti miinuksella. Speedy sen sijaan oli aivan ihana koko kisan. Tosin onhan se jo aikakin että saadaan rentoja kisasuorituksia, sillä koiran täyttää kohta seitsemän ;-D Paikallaolot, seuraaminen ja idari kymppejä, luoksetulo ysipuol. Jipii! Ei niin jipii oli ruudun taakse makuulleen meno ilman minkään valtakunnan käskyä. Nollahan se. Ohjattukin meni oman sössin takia pipariksi kun käskyt loppuivat kesken. Metallin noudolle tavanomainen tappo, samoin tunnareita piti perinteisesti pyöritellä. Kaukot oli omasta mielestä ihan jees, mutta tuomari ei tykännyt ja lätkäsi kuutosen. Hyvä alku ei pelastanut ja tulokseksi kolmonen. Hävettää...

Bitin kanssa WeeTeiltiin Wappuna Laukaalla. Arvatkaa tulos! No, nollahan se. Mutta ei tuostakaan voi mököttää, sillä koira oli ihan OK. Tehtävistä 19, 18 ja 15 pistettä sen yhden nollan lisäksi. Eli nuo tehtävät tuli suoritettua itse asiassa todella mukavasti. Nolla tuli markkeeraustehtävällä, jolla Bitti ei nähnyt heittoa, enkä saanut damia ohjauksellakaan ylös.

6.4 pirkan dameissa

Tollerikerhon joukkue Pirkan dameissa koostui tänä vuonna minusta ja Bitistä, Kössin ja Even tyttö Rillasta ja Sannasta sekä Milan ja Jounin pojasta Kairosta ja Niinasta. Rilla ja Kairo suoriutuivat tehtävistään innolla ja iän ja kokemuksen suomalla hyvällä tasolla. Joukkueemme sijoitus oli 8/17 eli ylpeitä voidaan olla :-)

Bitin kanssa aloitimme päivän hakutehtävällä. Kolmen minuutin aikarajan puitteissa löytyi neljä damia. Alku oli himpun tahmainen, mutta käynnistyihän se Bitin dieseli sitten kuitenkin. Ohjaus oli linjalle lähetystehtävä, jossa oli kaksi peräkkäin olevaa damia noudettavana. Toiselle lähettäessä jouduin kerran pysäyttämään ja käskemään uudelleen eteen. Muuten tehtävä meni ihan niinkuin pitikin. Kakkosmarkkeerauksesta Bitille täydet pisteet upean suorituksen päätteeksi. Hyvä, hyvä.

Yksilökisassa olivat mukana Itun ja Kössin pojat Eetu ja Roope. Valitettavasti en suorituksia päässyt näkemään, mutta ohjaajat vaikuttivat tyytyväisiltä.

5.4 Topan pennut syntyneet

Toppa eli Agrosofens Kastanjetta synnytti 2.4 neljä reipasta tyttöä ja neljä tomeraa poikaa. Ylpeä isä Kössi ja taustajoukot onnittelevat!

5.4 r & R -pentueen kuulumisia

Otto eli Redadict Rodeo Rider on ensimmäinen suomeen jäänyt Milan & Jounin pentu, joka on käynyt näyttelyssä. Oton sijoitus Korpilahdella oli PEK2 mukavan arvostelun kera: "Hyvät mittasuhteet. Riittävä luusto. Hyvä silmien väri. Hyvä purenta. Niukasti kulmautunut takaosa. Hyvänlaatuinen karva. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Rintakehä saa kehittyä. Hyvä luonne". Onnittelut.

Mila osallistui viikko sitten Kirkkonummella tokokokeeseen ja nappasi alokasluokasta kolmannen ykköstuloksen ja sai näin koulutustunnuksen TK1. Onnea!

5.4. kirkkonummen tokokokeessa

Ensin viikko ruotsissa ja heti kotiin paluuta seuraavana päivänä tokokokeeseen. Järkevää? Eipä juuri ;-D

Speedy oli tuttuun tapaan erittäin vauhdikas. Viikon treenaamattomuus kostautui erityisesti loppupuolen liikkeissä. On se vaan niin kivaa aina tappaa ne ohjatun kapulat ja säheltää tunnarin kanssa. Ei se varmaan koskaan opikaan, että ei sen puoleen... Mutta positiivista on tietysti se ettei tätä koiraa tarvitse kahdesti suostutella tekemään ja siksi sen kanssa onkin aina niin kokonaisvaltaisen iloinen mieli. Lopputulemana nippa-nappa ykköstulos.

Tiitus korkkasi VOI-VOI -luokan. Itseasiassa suoritus oli yllättävän hyvä huomioiden liikkeiden viimeistelemättömyys. Runsaasti pientä hiottavaa siis löytyy, mutta mihinkäs tässä kiire. Hyppynoudosta tuli valitettava nolla ja kun tunnarissakin koiralle jäi epäselväksi ettei ohjaajan mukana todellakaan tarvitse kääntyä, oli kokonaistuloksena hyvä kakkostulos.

Bitti oli taas Bitti. Työmoraali huipussaan ja 100% keskittyminen. Ei mitään erikoista, mutta erittäin tasaista. Taas se viimeistelemättömyys kostautui eli pari kertaa jouduin antamaan tuplakäskyn ihan naurettavissa tilanteissa kuten perusasentoon ottamisessa. Olisihan niitäkin voinut siis harjoitella... Mukaan osui myös työtapaturma eli liikkeestä seisomaan jäämisessä Bitti menikin maahan. Tuosta nollasta huolimatta kasaan saatiin ykköstulokseen tarvittava määrä pisteitä. Huh!

29.3. oona astutettu

Oona on käynyt tapaamassa Quizia ja nyt pidetään vaan peukkuja, että treffit tuottavat tulosta :-) Matka ja astutushommat sujuivat mallikkaasti, Quiz oli yhtä ihana kun muistelinkin ja isäntäväki hyvin vieraanvaraista. Enempää ei oikeastaan tässä vaiheessa voisikaan toivoa!

29.3 bitti ja speedy ruoveden näyttelyssä

Bitti ja Speedy näyttäytyivät Ruovedellä Raimo Louhiolle 24.3. Bitille "vain" EH ja Speedylle ERI ja PU-2 -sijoitus. Kiitos reissun onnistumisesta kuuluu taas Ninalle ja Janille, jotka lähtivät viemään koiria minun luikittua jo ruotsin puolelle. Kiitos Nina ja Kiitos Minna koirien esittämisestä!

22.3. Josh (aka toffe) on nyt kanadassa

Janin kirjoittamaa: Starttasin matkaan Toffen kanssa kotoa 11.3. aamusta ja lyhyen ajomatkan jälkeen istuimme muutaman tunnin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Siellä kun pitää olla vähintään kolmea tuntia ennen, mutta koiran kanssa kuulemma vielä aikaisemmin. Ruuhkaa ei ollut nimeksikään ja aika meinasi käydä pitkäksi molemmilla. Välillä käytiin ulkoilemassa ja taas jatkettiin lentoyhtiöiden esitteiden lukemista, kun kaikki mukana olleet lehdet oli luettu jo ennen lennon alkua. Tuntia ennen lennon lähtöä luovutin Toffen turvallisuusmammoille. He tarkistivat boksin sisältä ja ulkoa ja ottivat sen kärryyn vietäväksi muiden matkatavaroiden joukkoon. Itse kiirehdin turvatarkistuksen läpi portille ja kun vihdoin sinne pääsin, niin siitä saikin siirtyä suoraan koneeseen. Varmistin vielä henkilökunnalta, että koira on varmasti kyydissä ja koneessa pyysin lentoemoa muistuttamaan kapteenia, että ruumassa on elävä olento. Lento pääsi matkaan ajallaan noin klo.14:20.

Ennen matkan alkua olimme toki selvitelleen päivätolkulla, mitä kaikkia papereita ja todistuksia tarvitaan, että koiran saa viedä Suomesta Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen Kanadaan. Eri viranomaisia on ainakin viisi ja jokaisella omat säännöt ja tiedot. Mukana olikin tukku papereita jos jonkinmoiseen tarpeeseen. Olisihan sitä voinut lentää välilaskun kautta Montrealiin tai Torontoon, mutta näin lennon pituudesta olisi tullut koiralle aivan sietämätön. Eikä noin 800 kilsan ajaminen minusta tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä. Lähinnä pidin sitä mukavana seikkailuna mm. läpi jenkkilän suurimman luonnonpuiston (Adirondackpark). Lennot, hotellit ja autot on nykyään helppo varata netistä ja hinnatkin pysyvät näin kohtuullisena. Lisäksi jenkkien palvelunumeroihin voi soittaa ilmaiseksi, kunhan asentaa itselleen Skypen ja pistää koneeseen mikrofonin ja luurit (ainakin niihin, joilla on toll free number = tollausvapaa numero...)

7,5 tunnin lentelyn jälkeen olimme JFK:lla New Yorkissa. Lento meni hyvin, eikä pahempia pomppujakaan osunut kohdille. Kiirehdin koneesta päästyäni turvatarkastukseen, jotta ei ihan koko koneellinen olisi siellä minua ennen. Hiukan jännitti, kun kolme edelläni ollutta passitettiin täydentämään maahantulokaavakkeet muualle ja sitä myöten valtavaksi paisuneen jonon perille. Harmaahiuksinen kiukkuinen äijä tarkasti paperini ja kysyi, mitä eläinperäistä minulla on mukana, kun sen kohdan kaavakkeista olin ruksinut (tässä vaiheessa teki mieli muistuttaa, että tuossa pään yläpuolella lukee "welcome"). Sanoin, että koira, joka toivottavasti odottaa tuolla matkatavarahihnan luona. Hän vain totesi, että tämä kohta tarkoittaa vain turkiksia ja muita eläimistä saatavia tuotteita ja suttasi valintani, löi pari leimaa ja päästi menemään.

Kiersin matkatavarahihnan ja en nähnyt koiraa missään. Sitten tajusin, että parikymmentä metriä sivussa oli tutun näköinen häkki. Siellä oli ihan hiljaista. Lähempänä häkkiä avasin suuni ja tämän jälkeen Josh (nimi vaihtui lennon aikana...) pitikin reilun viisiminuuttisen yksinpuhelun. Sain häkkiin pyörät alle ystävällisen lentokenttävirkailijan avustuksella ja tällä välin omakin laukku oli ilmestynyt hihnalle pyörimään. Sitten vain seuraavaan tarkistuspisteeseen. Siellä olikin paljon mukavampaa porukkaa. Näytin passin ja koiran "Export pedigreen" ja hillittömän nipun muuta paperia. Eipä heitä paljoa kiinnostanut muu kuin koira. "Lovely dog" ja niin pois päin. Äkkiä siinä oli neljä virkailijaa ihastelemassa Joshia ja kyselemässä, minkä rotuinen se on ja mistä se on tullut. Kotvan kuluttua totesin, että nyt meidän olisi mentävä, ennen kuin tulee pissat housuun, koiralle nimittäin. He olivat samaa mieltä. Niinpä sitä oltiinkin pian ulkona ja sain Joshin häkistä pissalle. Sitä tosin kiinnosti paljon enemmän maassa olevat purukumit ym. mahdollisesti syötävät roskat. Edellisestä ateriasta kun oli kulunut jo aivan liian kauan.

Seuraavana oli vuorossa kyydin järjestäminen autovuokraamoon. Taksijonossa oli oikein palveluhenkilökuntaa. He pistivät minut venttaamaan siksi aikaa, että saivat hankittua paikalle tarpeeksi ison auton. Siinä sitä sitten ählättiin häkkiä ja Joshia taksiin tumman taksikuskin kanssa. Hän ystävällisesti putsasi takakontin ja kaatoi kaikki penkit. Näinhän se häkki sinne saatiin ja päästiin muutaman kilsan päähän vuokraamoon.

Vuokraamossa kaikki sujui todella leppoisasti ja joutuisasti. Alta aika yksikön kädessä oli vuokrapaperit ja auton avaimet. Pariin kertaan kysyin, että onko ihan varma, että auton voi viedä Kanadan puolelle ilman erityistä lupaa. Näin kuulemma oli ja mitäpä sitä kyseenalaistamaan. Hehän vuokraavat autoja ammatikseen. Ennen starttia käytin Joshin kävelyllä ja annoin sille ruokaa. Tämän jälkeen oikea osoite navigaattoriin ja menoksi.

Navigaattorina toimineen kännykän näyttö oli niin pieni ja hankalalukuinen, että ihan vain sen vuoksi oltiin pari kertaa hukassa New Yorkin liikenteessä. Siellä oli vielä vähän ruuhkahäntiä liikkeellä, koska kello oli noin 19.00 paikallista aikaa eli liikennettä oli paljon. Lisäksi tiet olivat älyttömän kuoppaisia ja uraisia ja porukat ajavat vielä enemmän ylinopeutta kuin Helsingin liepeillä. Jossain vaiheessa totesin, että emme ole tiellä 87 pohjoiseen vaan jollakin toisella tiellä tosin samaan suuntaan. Eipä se meitä haitannut ja niinpä pysähdyimme vasta parin tunnin ajon jälkeen Pougheepsiessä (Ally McBieliä seuranneille tuttu paikka) pienelle huoltsikalle pissalle ja ostamaan kartan. Jatkoimme samaa tietä pohjoiseen ja vasta parin tunnin päästä vaihdoimme Albanyssa joen toiselle puolelle tielle 87. 120 matkanopeus oli ihan mukava, kunnes muistin, että autossa on mailimittari ja löysäsin vähän. Heti sen jälkeen olikin State Trooper tutkan kanssa heilumassa. Ei onneksi pysäyttänyt meitä. Poliiseja oli paljon ja he ihan oikeasti olivat pysäyttäneetkin autoja.

Noin puolenyön aikoihin olimme määränpäässämme Glens Falls nimisessä pikkukylässä. Siellä majoittauduimme Super8Motelliin, josta olin huoneen pikapikaa puhelimitse varannut noin viikkoa ennen Alunperin meidän piti jäädä 50 kilsaa etelämmäksi, mutta varauksen jälkeen tajusin tarkistaa, että saako sinne tuoda koiria. Ei saanut, joten se peruutettiin ja sitten vaan luuri käteen ja koiraystävällistä majapaikkaa etsimään. Huone oli ihan siisti ja suihkun jälkeen oltiinkin ihan kypsiä nukkumaan (olihan kello suomenaikaa 6.00 aamulla, joten päivä oli pitkä).

Aamulla ensimmäinen etappi oli mäkkäri (oli nimittäin motellin vieressä), josta piti saada aamiaista (lähinnä kahvia). Toki toffe oli aterioinut omansa ensin ja käynyt kävelyllä kantavan hangen päällä. Mäkkärillä pistin elämän risaiseksi ja ostin Deluxe Breakfast mealin. Se sisälsi pannukakkuja vaahterasiirapilla, munakasta ja pari hampparipihviä. Ei ollut oikein suomalaiseen makuun joten parin suupalan jälkeen dumppasin sen roskiin ja otin mukaan pelkän ison (ainakin 0,5 litraa) kahvimukin. Luonnonpuiston alettua kännykkäkin lakkasi kuulumasta ja seuraavat 300 kilsaa olivat mukavaa mäkistä ja lumista maastoa pienine vuorentynkineen. Tie oli hyvä ja kaksi kaistaa yhteen suuntaan, joten ruuhkista ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi, radiosta soi Born to be wild ja alla murisi 6 sylinterinen Chevroletin maasturi... Cool... eli viliposta näin suomeksi. Joshilla tosin oli tylsää ja pari kertaa piti käydä takapenkillä olleen häkin päällä kurkkimassa, vieläkö ajetaan kauan.

300 kilometriä oli nopeasti taitettu ja pian oltiinkin Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla. Raja-asema oli ilmeisesti remontissa, koska mistään kaistamerkinnöistä tai opasteista ei juurikaan ollut tietoa ja asfaltti oli kuin kynnöspeltoa. Muutaman kysymyksen ja passin tarkastuksen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa Quebeckin -osavaltioon vai mitälie ne Kanadassa ovatkaan. Tiesin kyllä, että siellä puhutaan ranskaa, mutta en sitä, että siellä on lähes kaikki kyltitkin vain ranskaksi ja ehkä pienellä präntillä englanniksi. Quest ja est tulivat tutuiksi eli länsi ja itä. Samoin Aret (Stop). Montrealin kupeessa liikenne oli vilkasta ja tiet todella huonokuntoisia. Välillä tuli semmoista tälliä autoon, että oikein kävi sitä sääliksi. Pysähdyimme Montrealin jälkeen johonkin pikkukylään nauttimaan Subwayn antimista. Onneksi on tullut pari kertaa ruokatunnilla niissä käytyä, niin osasi tilata jotain järkevää, vaikka listat olivat ranskaksi. Aterian jälkeen Josh ulkoilemaan kinosten keskelle ja taittamaan viimeisiä 50 kilsaa. Tie muuttui pienemmäksi ja huonokuntoisemmaksi. Lisäksi tiellä oli lunta ja jäätä ja penkat olivat valtavat. Onnkeksi oli neliveto alla. Vihdoin olimme Glen Robertssonissa ja pienen etsinnän jälkeen oikea aukko kinoksesta löytyi ja pääsimme Suen pihatielle.

Päivä kului rupatellessa, ulkoillessa ja syödessä. Josh ulkoili ja vähän leikki Suen kanssa ja  myöhemmin illlalla se vietiin viikoksi Suen siskon luokse "karanteeniin". Suella nääs oli pienet pennut kotona, eikä hän halunnut ottaa mitään riskejä täysin vieraan koiran kanssa. Sinne hän sitten jäi. Toisaalta oli haikea olo, mutta toisaalta helpottunut. Olihan se tiedossa jo etukäteen, että Josh ei jää meille asumaan. Nyt se vaan sai uuden kodin vähän kauempaa.

Olin pari yötä Suen kotona. Lenkkeilimme, lämmitimme taloa (pakkasta oli aamuisin -25 ja ylikin), leikimme pentujen kanssa jne. Lähdimme perjantaina käymään tullin koirakoululla katsomassa koirien koulutusta ja paria etsintänäytöstä. Suelta on nimittäin mennyt sinne useampiakin tollereita ihan tosi töihin. Oli mukava nähdä, miten energisesti koirat hakevat rahaa, huumeita, aseita ja muuta laitonta. Koirakoululta jatkoin matkaa kohti New Yorkia tosin hiukan eri reittiä kuin Kanadaan tullessa. Matkalla olin yötä jossain pikkukylässä Woodstockin vieressä (kyllä vain, legendaarinen kylä, jossa rock -konserttia ei koskaan oikeasti pidettykään sen kasvettua liian massiiviseksi). Lauantaina palautin auton ja ajelin taksilla Manhattanille. Siellä katselin isoa omenaa tiistaihin saakka ja palasin iltalennolla kotiin. Jetlag ei vaivannut mennessä eikä tullessa. Lentojen ajankohdat olivat nimittäin melko sopivat.

Kyllä tonne rapakon taakse pitää päästä pian uudestaan. Dollari on halpa, ihmiset ystävällisiä, iso kahvi on ISO ja autoissa on moottorit eikä puolikkaita.

"Gun Control Means Using Both Hands"

16.3 talvinome ja tampere KV

Olimme bitin kanssa päässeet mukaan Tollerikerhon talvinomejoukkueeseen. Tarkoitus oli alunperin startata myös Tiituksen kanssa, mutta alkuviikosta koira ei oikein ollut kunnossa ja päädyimme tarjoamaan paikkaamme varakoiralle. Varakoira kävi täkyyn ja Tiitus pääsi Mäntän reissulle vain turistiksi. Bitti suoritti tehtävät riistalla, sillä halusin selvittää kuinka se toimii koetilanteessa. Harvinaisen selvä vastaus tulikin: ei kovin hyvin. Ensimmäinen tehtävä eli hakuruutu meni hyvin. Rauhalliseen tyyliinsä edeten Bitti ehti noutaa hyvällä tyylillä neljä riistaa annetussa ajassa. Hyvä tyttö! Markkeeraustehtävän riistana oli lokki. Aivan liian suuri ja pelottava lokki! Sain todella tehdä töitä saadakseni koiran palauttamaan sen minulle. Tyyli ei ollut kaunis, mutta en voinut antaa myöskään periksi. Ohjauksen jälkeen suoritettu toinen, vastaava markkeeraus menikin sitten jo paljon paremmin. Ohjauksen fasaani ja itse ohjaus eivät tuottaneet ongelmaa. Samanlaista neuvottelua riistojen noutamisesta oli havaittavissa edellistenkin juoksujen jälkeen, joten kai tässä täytyy vaan itsekin yrittää ymmärtää noita akkojen kotkotuksia. Ymmärtää, mutta ei hyväksyä...

Bitti parka, sunnuntaina raahasin sen Tampereen KV-näyttelyyn. Ja hyvä, että tuli lähdettyä. Kaippa sillä Bitilläkin ihan kivaa oli kun namien määrä oli exponentiaalinen edelliseen päivään verrattuna...(?). Kehässä pyörähtely tuotti varsin mukavan tuloksen: ensin käyttöluokan voitto, sitten jatkossa pysyminen paras narttu -kisassa ja lopuksi narttujen voitto. Kotiin tuomisiksi SERT ja CACIB. Wow! Rodun parhaaksi valittiin Ramon eli Fireheart Kid Sundance. Onnittelut! Ja kiitos matkaseurallemme Heidille ja Ossille :-)

ROP Ramon (Fireheart Kid Sundance), Tuomari Tapio Eerola, VSP Bitti (c) Matleena Kallio

12.3 bingo in memoriam

Kuten monet ovat varmasti jo Ruskaron-sivuilta lukeneet tai muuten kuulleet, on Kössin poika Bingo päädytty lopettamaan. Bingo oli purrut omistajaansa. Minkälainen tapahtumasarja tähän on johtanut, on yhdentekevää. Lopettamispäätös on toden totta surullinen, mutta ymmärrettävä. Koira ei missään tilanteessa saa purra ihmistä. Osanottomme Bingon läheisille!

11.3 matkalla uuteen kotiin

Tarina onnesta onnettomuudessa: Puolisentoista kuukautta sitten Milan ja Jounin pentu Toffe palautui minulle. Nyt se on matkalla uuteen kotiinsa Kanadaan Sue Kishin (Foxgrove's kennel) luo, jossa sitä tullaan kutsumaan uudelle nimellään "Josh". Niin siinä vaan kävi kun yksi asia johti toiseen ja oli hieman onnea matkassa. Josh on meillä ollessaan osoittautunut hyvänenäiseksi, iloiseksi ja sitkeäksi, joten uskon ja toivon sen täyttävän ne isot saappaat, joita sille ollaan tarjoamasa. Onnea ja menestystä tulevaan Sue & Josh!

18.2. jing pentunäyttelyissä

Milan ja Jounin tytär Jing on osallistunut kahteen pentunäyttelyyn kotipaikkakunnallaan Trondheimissä, Norjassa. Molemmilla kerroilla Jing oli ROP pentu ja RYP-4. Mahtava aloitus neit Jingin uralle. Onnittelut!

4.2 treffit ruotsissa

Perjantai-iltana minä, kaverini Marja-Liisa ja Kössi suuntasimme (mulle) uuden Volvoni keulan kohti Turkua ja Tukholmanlauttaa. Keli oli kaikkea muuta kuin ihana, mutta perille päästiin ehjin nahoin! Aamusella ajelimme Upsalan pohjoispuolelle Tärnsjöhön, johon oli järjestetty treffit, päätähtinä Kössi ja Toppa.

Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä, ja saimme seurata monen mielenkiintoisia treenejä. Treenien ja treffien lomassa ehdimme seurustella mukavien Agrosofen-kasvattien omistajien kanssa ja syödä paremmin kuin hyvin. Iso kiitos yleisemännälle Ticon omistajalle Johannalle, joka oli kyllä varsinainen superkokki.

Nyt ei voi muuta kun pitää peukkuja ja odottaa iloista perhetapahtumaa yhdeksän viikon päähän :-)

4.2 Parkanon näyttely: BITTI PN4 ja lyyli pn3 va-sert

Sillä välin kun me olimme Ruotsissa, kävivät Nina ja Jani Bitin ja Milan kanssa Parkanon näyttelyssä. Iso kiitos erityisesti Ninalle, joka myös esitti Bitin tuomari Annukka Paloheimolle. Mila sai EH:n,  Bitti oli käyttöluokan toiseksi paras ja näyttelyn neljänneksi paras narttu. Näyttäytymässä oli myös Lyyli, joka oli PN3 ja sai Vara-sertin. Onnittelut!

4.2 Kössi vuoden veteraani

Kössi on Novascotiannoutajat ry:n vuoden veteraani! Mukava ylläri vanhalle papalle. Kyllä me ollaan siitä tämän(kin) vuoksi ylpeitä :-)

4.2 toffen kuulumiset

Toffe näyttää sopeutuneen laumaan oikein mukavasti. Pojat ja Bitti ovat edelleen hieman kylmiä sitä kohtaan, mutta muutama pieni leikki on jo irronnut. Eiköhän ne kohta sula vähän lisää. Kämppä on edelleen yhtenä palana, jihuu. Vähän kyllä jänkätti kuinka Toffe jaksaa meidän työpäivien ajan olla, mutta mitään ei ole rikki ja ääntäkään ei naapuriin kuulu. Lenkit ja pienet treenit tekevät siis tehtävänsä ja saavat pojan olon raukeaksi.

Näyttää siltä, että Toffelle on löytynyt uusi koti. Asia varmistuu lopullisesti muutaman viikon sisällä. Sitä odotellessa... Tarjolla oli monia todella hyviä koteja, joten kiitos kaikille yhtyettä ottaneille!

24.1.2008 bitin silmät peilattu

Bitin silmät on peilattu uudelleen ja diagnoosiksi on vahvistunut HC. Pitkään elättelin toiveita että muutos olisi ollut jotain muuta - olihan se mm epätyypillisessä paikassa. Jalostushaaveet on siis heitetty romukoppaan. Niin sääli.

24.1. viisi koiraa...

...on kyllä liikaa yhteen talouteen. Mutta toistaiseksi meidän koiravahvuus on tuo mainittu luku. Lauantaina sain viestin, että Milan ja Jounin puolivuotiaasta pojasta joudutaan perhesyistä luopumaan. Seuraavana päivänä Toffe tulikin sitten jo meille. Alku on mennyt mukavasti ja Toffe näyttää sulautuvan koiraporukkaan. Nyt edessä on uuden kodin etsintä. Kunnes se löytyy, treenataan perusjuttuja niin arkipäivän elämää varten kuin harrastuksiakin varten. Joku saa siitä varmasti mukavan kaverin monenlaiseen menoon :-)

7.1.2008 uusi vuosi ja uudet jutut

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös niin? No, ainakaan päivitystahti ei ole kovinkaan paljoa reipastunut ;-) Tosin aika hiljaistahan tässä on ollut...

Muutamat synttärionnittelut näin jälkikäteen: Onnea Tiitukselle ja sisaruskatraalle. Poppoohan täytti neljä vee 27.12! Onnittelut myös Kössin jälkeläisille Jadored's Raketeille, jotka 1.1 saavuttivat "täysi-ikäisyyden" eli kaksi vee. Etukäteen onniteltakoon Kössin ja Small Fetcher-Debin Idols-pentuja, jotka täyttävät vuoden 13.1!

Viime vuosi oli touhua täynnä: Omien koirien kanssa tuli harrastettua paljon, vaikka sairaslomakausiakin löytyi. Osin siksi moni tavoite jäi toteutumatta, mutta eipä se mitään. Tulipahan taas omalla tavallaan muistutus siitä, että eläinten kanssa on otettava päivä kerrallaan. Kaikista tärkeintähän on yhdessä tekemisen riemu ja haasteiden voittamisesta syntyvät hyvänolon tunteet! Ja kyllä ne pienet arkipäiväiset onnistumiset (jee, se ymmärtää mitä tunnarissa pitää tehdä) tai toimet (jee, se kakalla vuorokauden tauon jälkeen) tuo sellaisen euforian, jota ei mikään kisavoitto päihitä. Ja sittenhän oli tietenkin Milan pennut. Erittäin mielenkiintoinen projekti, joka toivottavasti kantaa pitkälläkin tähtäimellä hedelmää. Vaikka pennuissa olikin ihan hirvittävästi hommaa, oli niistä monin verroin iloa.

Tämän vuoden tavoitteet ovat omien koirien osalta ainakin toistaiseksi matalaprofiiliset. Suunnitelmia ei sinäänsä ole, vaan edetään rauhallisesti ja tukevalla pohjalla. Ehkä Bitille pari näyttelyä ja joku nomepuolen juttu sekä tokostartti avoimessa luokassa. Pojat varmastikin jatkavat entisiä harrastuksiaan nomea, tokoa, näyttelyitä... Eikä sitä koskaan tiedä, josko me Tiitus-Tonnikeijun kanssa käytäisiin korkkaamassa agilitykisatkin ;-) Kevään suurin projekti on varmastikin Oonan pennutus. Kesän ja syksyn suunnitelmiin kuuluu Redadict-treeniviikonloppu, Specialen ja mahdollisesti myös WW Tukholmassa.

Vaikka näyttelyt meidän osalta ovat aiempaa pienemmässä roolissa, aloitettiin vuosi kuitenkin Kajaanin KV näyttelyllä. Aikaisemmin on "yhdistelmämatkan" mahdollisuus ollut houkutin, mutta tänä vuonna ei tokokisaa järjestetty. Niinpä tämän vuoden reissusta tulikin enemmän sosiaaliseen puoleen painottuva. Tapasimme muutamia Oonan pennuista kiinnostuneita ostajaehdokkaita ja vierailimme Häyristen luona. Kiitos mukavasta seurasta ja majapaikan tarjoamisesta team Evessille vielä näinkin. Omat-omat koirat jäivät etelään ja matkalaisina olivat Oona ja Lyyli. Näyttelyssä oli Kössin jälkeläisiä kolmesta eri yhdistelmästä. (Ryhmäkuva olisi ollut kiva, mutta kamera kökötti kotona, perkules!) Even tyttärille molemmille ERI: Essi JUK4 ja Hulda JUK1 PN3. Oonalle EH/KÄK4 ja Lyylille ERI/KÄK1, VA-CACIB!.

11.12 Messari

Messariviikonloppu oli ja meni. Varsinaisessa hujauksessa menikin, sillä aika kului siivillä talkoillessa lauantaina partioidessa ympäri messuhallin ja sunnuntaina näyttelyn purkuhommissa. Sunnuntaina Bitti ja Kössi piipahtivat kehässäkin. Kummallekin ERI, mutta kilpailuluokassa Bitti jäi kolmanneksi (nyyh, junnuvoittajatitteli meni sivu suun) ja Kössi vetskuissa toiseksi. Kaikki tyynni, kivaa oli, joten eiköhän oteta taas ensi vuonna uusiksi :-)

7.12 R & R -pentueen pentutreffit

Itsenäisyyspäivänä R & R pentueen kaikki suomessa asuvat pennut eli Otto, Nitro, Kairo ja Toffe saapuivat kirkkonummelle pienimuotoisille pentutreffeille. Ohjelmassa oli ensiksi muutama noutotreenipainotteinen koulutusrasti ja pientä ulkoilua sekä riistaan tutustumista. Sää ei ulkohommissa valitettavasti suosinut ollenkaan, vaan ilma oli sateinen ja tumma. Toivottavasti kukaan ei saanut flunssaa ulkoiluosuuden veeeenyessä... Sisätiloissa paneuduimme koiranäyttelyiden saloihin ja juttelimme mukavia - koira-aiheesta tottakai. Pennut näyttivät ulkomuodollisesti lupaavilta ja olivat erittäin hyvin omistajillaan hallinnassa. Ihan niin kun pitääkin :-) Iso kiitos kaikille mukavasta päivästä. Erityiskiitos "rastiapulaisille" Milan omistajalle Ninalle ja Jounin omistajalle Minnalle! Joitakin kuvia luvassa myöhemmin, vaikkakaan ulkona niitä ei juurikaan saatu otettua tummasta säästä johtuen.

3.12. Ruotsissa :-)

Jokunen tovi sitten pyörähdimme pitkän viikonlopun verran Ruotsissa. Yllättäen, reissu oli kohtuullisen koira-asioihin painottuva. Torstaina nousimme laivaan Turusta. Määränpäänä oli alunperin Kappelskärr, mutta kovan tuulen vuoksi laiva seilasikin suojaisampaan satamaan Tukholmaan. Ei siinä mitään, mutta laivasta oli ajettava pihalle 4.45, joten herätys oli sitten neljältä. Ei todellakaan kaikista mukavin aika nousta ylös vapaapäivänä. (Joo, olen tulossa vanhaksi!) Kun koirat oli ruokittu ja ulkoilutettu perusteellisesti lähdime ajelemaan pohjoisen suuntaan kohti Uppsalaa, jossa meillä oli treffit muutaman koirakaverin kanssa puoliltapäivin. Matkalla pysähdyimme hotelliin nautiskelemaan runsaan aamiaisen. Erinomainen valinta verrattuna huoltsikkajugurttiin. Iltapäiväksi oli meillä mahdollisuus olla mukana pienimuotoisilla pentutreffeillä ja saimme näin mm. mahdollisuuden tutustua muutamaan urokseen, joista olin Lyyliä silmällä pitäen kiinnostunut. Myös Kössi sai olla näytillä. Saapi nähdä, johtaako se mihinkään ;-) Iltasella ajelimme etelämmäs Ljungbyhyn yöpymään. Sää oli hirvittävän liukas, märkä ja loskainen (Ruotsin sääherra pisti parastaan), mutta pääsimme kuitenkin ehjin nahoin perille. Huh.

Lauantaina aikainen herätys ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Åstorpin pikkunäyttelyä. Tarkoitus oli metsästää Tiitukselle ruotsin sertiä. Kävi kuitenkin niin, että "väärä" koira voitti ja Kössi oli ROP Tiituksen ollessa PU-4. Serti meni PU-2:lle, joten Tiituksen kanssa täytyy ottaa uusintareissu myöhemmin!

Näytelmän jälkeen suuntasimme Göteborgin edustalle Hönön saarelle "tarkastamaan" Kössin ja Sushin jälkikasvun. Tuolloin kuusiviikkoiset pennut olivat varsin eläväistä, tarmokasta ja sisukasta sorttia. Hauskoja tyyppejä, joissa oli selvästi muitakin isukkinsa piirteitä kun tummat nenät. Pari pentua taisteli todella riehakkain elkein rätistä - juuri sellaisen olisin voinut sujauttaa paidan alle ja viedä kotiin. Yövyimme kasvattaja-Evan luona Hönössä ja ajelimme sunnuntaina takaisin Tukholmaan. Lautalla yli Turkuun ja takaisin kylmään arkeen. Kuvia reissusta luvassa myöhemmin. Kiitokset vaan kaikille, jotka olivat mukana mahdollistamassa tätä viikonloppua :-)

25.11 tokomenestystä

Kotikisat tokossa ja menestystä tuli. Bitti starttasi lauantaina ekaa kertaa alokasluokassa. Suoritus oli bittimäinen, tasainen ilman mitään ylimääräistä joskaan jättämättä mitään pois. Olen ihan mahdottoman tyytyväinen pikkutytön tulokseen. Ainoa virhe oli luoksetulon perusasento, jonka ottaminen istuvaan asentoon kesti pikkuisen tovin. Bitti tuli kyllä moitteettomasti sivulle, mutta jäi seisomaan hetkeksi ennen kuin istahti alas. Tuloksena 198,5 pistettä, KP ja luokkavoitto.

Sunnuntaina Speedy starttasi EVL:ssä. Paikalla olot hyviä. Sen jälkeen hyvä ja rauhallinen tunnari, kaukot höystettynä yhdellä lisäkäskyllä, riittävän hyvä luoksetulo ja kaunis ruutu. Toisella puoliskalla hyppynouto perinteisen kapulan tapon kera (grrr kun treenisuoritus ei tule kokeeseen sitten millään!) ja vähän haparoiva ohjattu. Siinä tarvittiin vähän lisäkäskyjä, jotta merkki tuli suoritettua kunnolla. Lopputulemana 307 pistettä, KP ja luokkavoitto. Eipä voi siis valittaa tuostakaan!

Oonakin oli tokoilemassa, lauantaina VOI3 (kaksi nollaa) ja sunnuntaina VOI1. Onnea!

Viime viikonloppuna tokoilimme Porvoossa ja vähän aikaa sitten vietimme viikonlopun ruotsin puolella. Niistä juttua, kunhan vaan ehdin kirjoitella...

7.11 Lahden näyttely 3.11 ja hammashommia

Ninan ja Lenen kanssa kurvailimme pikkuisessa talvisäässä Lahden näyttelyyn 3.11. Ryhmänäyttelyssä esiintyivät Kössin ja Terran poika Bingo ja Helmin ja Kössin tytär Oona. Bingo oli tuomarin Riitta-Liisa Lehtosen mielestä liian hentoinen, joten tuloksena tällä kertaa H. Oona sai laatuarvostelusta EH:n. Arvostelu oli mukavaa luettavaa, joskin poskista irtonaiset korvat olivat moitteiden kohteena. Kössikin oli ilmoitettu Lahteen, mutta ei voinut turpa turpeisena osallistua.

Pentunäyttelyssä edustivat Even ja Kössin lapsoset Eppu (VSP) Hulda (ROP), Essi ja Rilla. Näistä koirista koostunut kasvattajaryhmä oli ROP KP:n kera. Onnea kaikille :-)

Kössi siis tosiaan joutui jäämään pois näyttelystä. Eräänä aamuna huomasin koiran olevan vaisu, jäykkä ja kivuliaan oloinen. Niska, selkä, jalka, mikä, mikä? Tarkemmalla tarkastelulla huomasin turvotuksen. Kopelointi ja tirkistely ei antanut mitään osviittaa ongelmasta. Onneksi sain pian ajan eläinlääkäriin. Eri vaihtoehtoja käytiin läpi allergisesta reaktiosta ties mihin. Suuta kurkkaamaan kutsuttiin myös hammasspecialisti. Onneksi, sillä hän huomasi pienen pienen murtuman etuhampaassa. Ilmeisesti tästä oli mennyt sisään bakteeri ja aiheuttanut tulehduksen ja turvotuksen. Kysymys kuuluu, mistä murtuma on peräisin? Kössille tuli antibiootti ja kipulääkitys, sillä sovimme hampaan poistettavaksi seuraavan viikon alussa. Valitettavasti yhden etuhampaan lisäksi jouduttiin poistamaan viereinenkin hammas, sillä tulehdus oli levinnyt laajalle. Juurihoito olisi tietenkin ollut esteettisesti paras ratkaisu, mutta se ei tulehduksen takia ollut kuulema viisas vaihtoehto. Kössi parka, sille aina sattuu :-(

28.10 bitti läpäisi bh-kokeen

Eilen Bitti läpäisi oman seuramme KKK:n järjestämän BH-kokeen. Kokeen hyväksytty suoritus tarvitaan PK-kokeisiin osallistumiseen. Niihin meillä on vielä piiiitkä matka, mutta onpahan nyt ainakin BH läpäisty, joten ei tarvitse metsästellä paikkaa siihen. 

Tottisosuus meni todella upeasti. En olisi osannut odottaa noin loistavia arvosanoja, vaikka ei me nyt ihan moitteettomia oltu. Ainoa, mistä tuomari huomautti oli pieni moka vapaana seuraamisen henkilöryhmässä. Hetkeksi vaan koiralta katkesi ajatus ja se jäi jonnekin. Palasi kuitenkin nopeasti paikalleen seuraamaan. Kaupunkiosuus meni myös oikein mukavasti. Nyt sitten ei muuta kun metsään ja aikanaan opettelemaan telineitä.

22.10 Working Test viikonloppu Hauholla

Viikonloppu oli tosiaan WT-painotteinen, mutta aloitetaan nyt muilla asioilla. Jani suuntasi perjantaina Speedyn ja Tiituksen kanssa Keski-Suomeen kanalintumetsälle. Saaliiksi paljon nähtyja, jokunen ohiammuttu ja yksi koppelo. Koppelo oli ammuttu jo aiemmin samana päivänä kiväärillä, mutta jäänyt löytymättä koirattomalta metsästäjältä. Speedy sitten oli löytänyt sen haulla hakkuuaukealta.

Vaikka koekausi maastolajeissa alkaa olla loppu, ei tokossa levätä koskaan. Nora ja Bingo osallistuivat sunnuntaina ensimmäiseen tokokokeeseensa saavuttaen ALO1-tuloksen. Suuren suuret onnittelut! Olette hieno pari :-)

Metsästysnoutajat järjesti Hauhon Wuolteen kartanolla (mahtava paikka, maittavat ruoat!) WT-viikonlopun. Lauantaina oli koulutuspäivä ja sunnuntaina virallinen WT-koe. Aamulla viideltä ylös ja pikkupakkasessa Hauholle. Lauantaina koulutusta alokasluokan ryhmälle piti Reima Ronkkainen. Paljon mukavia vinkkejä ja tehtäviä. Eikä niistä perusasioista pääse mihinkään ;-) Suurin osa tehtävistä tehtiin rivistä, joka ei ollut Bitille mikään ongelma ja se suoriutuikin oikein mukavasti aamupäivän rupeamasta. Sunnuntain koetta silmällä pitäen jätin sen iltapäiväksi lepäämään ja otin Kössin harjoituksiin. Virhe. Moista idiotismia ei liene vielä koskaan nähty (karkaamista, vinkumista, kuseskelua) ja sainkin sitten lopulta kyllä hävetä meitä molempia :-( (Mitä, eikö se olekaan täydellinen? ;-))

Sunnuntaina kisasimme WT:tä Bitin kanssa ja Kössi pääsi Ninan kanssa näyttäytymään SNJ:n päänäyttelyssä. Kiitos Ninalle Kössin kaitsemistasta ja esittämisestä! Melko kauan pallottelin ajatuksella, mihin suunnata sunnuntaina, mutta asiat onneksi menot lutviutuivat hyvin näin. Oli mukava saada Lehtisen arvostelu Kössistä ("masokismia"?), joskin se jäi vähän turhan lyhytsanaiseksi. Tuloksena ERI ja vetskuluokan kolmossija Cajon ja Jounin perässä.

Pikku-pikku Bitumiitti oli varsin taitava nuori neiti (ikää mahtavat 1 vee 3 kk) ja nouti itselleen kakkostuloksen. Olen siitä kyllä erityisen ylpeä, sillä osa tehtävistä oli sille vielä liian vaikeita. Noita asioita ei vaan ole tullut harjoiteltua tarpeeksi/oikein. Tarkoituksena kuitenkin olikin, että koe olisi meille molemmille samalla pieni opintomatka. Ryhmämme aloitti päivän rasteilta kolme ja neljä. Kolmosrastilla suoritettiin pitkä markkeeraus. Suoritus oli erittäin hyvä lukuun ottamatta pientä korjausta, jonka jouduin palautuksen loppumetreillä tekemään kun Bitti meinasi juosta ohitseni. Nelostehtävä oli lähihaku. Ojanvarren heinikkoon oli piilotettu dameja. Idea oli saada koira pysymään ojan reunalla ja osittain jopa ojassa. Tehtävä meni Bitiltä vähän ohi, sillä emme ole (tietoisesti) harjoitelleet hakua noin lähellä tai noin perusteellisesti piilotetuilla dameilla. Kuitenkin kaksi damia kuudesta saatiin ylös. Näiden rastien jälkeen Bitti pääsi hetkeksi autoon lepäilemaan ja keräämään voimia iltapäivän suorituksiin rasteille 1 ja 2. Ykkösrastilla tuli kaksi markkeerausta. Ensimmäinen ojan ja sen viereen kasvaneen heinäsuikaleen taakse. Haasteena oli maasto, joka oli kynnyspeltoa. Bitti markkeerasi hienosti, mutta palautus ei ollut suoraviivainen ja dami tipahti suusta useamman kerran (oli varmaan rasvattu ;-)) Aijai, sellaisesta ei tässä lajissa tykätä ollenkaan. Rastin toinen markkeeraus tuli saman heittäjän heittämänä ulospäin keskelle peltoa. Senkin markkeeraus ja ylösotto olivat hyvät, mutta linja ei aivan suoraviivainen. Kakkosrasti olikin aika mielenkiintoinen. Ensin markkeeraus ja käännös 90 astettä oikealle ja ohjaus. Sektoria rajasi kahtia väliin tuleva metsikköalue. Markkeeraus meni moitteetta, mutta ohjauksen kanssa oli vähän haastetta, sillä markkeeraus veti koiraa ihan liiaksi. Tehtävä tuli kuitenkin suoritettua ja dami talteen :-) Kokeessa oli mukana kolme muutakin tolleria: Narri (ALO2) ja Nyyti (ALO3) sekä Oona, joka nappasi itselleen ykköstuloksen ja jatkaa lajin parissa ensi vuonna avoimesta luokasta. Onnea ja kiitos mukavasta seurasta koko tolleripoppoolle!

15.10 Tiitus luonnetestissä

Sunnuntai 14.10 oli varmastikin Tiituksen tähänastisen elämän hauskin ja jännin päivä. Järjestimme sille nimittäin vierailun temppuradalla ;-) Me ihmiset kylläkin kutsumme tapahtumaa luonnetestiksi... Testi alkoi perinteiseen tapaan koirakon jututtamisella. Minulta kyseltiin Tiituksen asemasta koiralaumassa jne. Tiitus tempoili narun päässä, tähyili kaukaisuuteen, sähelsi taas vähän kitinän säestämänä ja nuuskutteli nurmikkoa. Tämän jälkeen tuomarit leikittivät Tiitusta kepillä. Kovin sievästihän se leikki, ei juurikaan käyttänyt ruumistaan, mutta metelöitsi sitäkin enemmän. Tämän jälkeen siirryttiin kelkalle. Kun kelkka oli tullut suurinpirtein puoliväliin asti, siirtyi koira haukkumaan selkäni taakse ja tempaisi muutaman kunnon nykäisyn väistääkseen kohti tulevaa kelkkaa. Heti kun kelkka oli varpaideni edessä, lakkasi haukku ja mielenkiinto voitti. Todella nopeasti Tiitus tulikin tutustumaan hahmoon ja heti kun oli sitä aivan läheltä haistanut, sain kehua. Kiitosten ja rohkaisun jälkeen oli pelko pois ja homma meni ihan leikiksi. Hahmolta nykäistiin mm pipo pois päästä. Kelkan ohittaminen pienen lenkin jälkeen sujui ilman sen kummempaa ihmettelyä, vain pieni katsahdus kohdalla. Seuraavaksi meidät laitettiin kävelemään pitkin pihaa kohti puskan takaa ilmestyvää hyökkääjää. Tiitus puolusti minua oikein tarmokkaasti loppuun asti. Kun hyökkääjä aivan edessämme vaihtoikin ystävällisemmän äänensävyn päälle, oli Tiitus loikata syliin. Tai no, niin se kyllä tekikin. Tästä eteenpäin koiralla taisi olla puolittain pilke silmäkulmassa lopputestin ajan. Mieletöntä ähellystä ja omaa mölinää. Aina tilanteen tullen ihmisten syliin jne. :-) Seuraavaksi sitten majan ympäri, kulmalla säkin nykäisy nenän eteen. Tätä Tiitus säikähti ja otti kunnon loikan, mutta palasi heti lähemmäs. Muutama metri eteenpäin ja peräämme valutettiin koliseva tynnyri. Se tosin jäi minun ja Tiituksen väliin, joten pakomahdollisuus ei ollut kovinkaan todellinen. Niitä töllistelemättä uusi kiekka saman majan ympäri. Säkki ei kiinnostanut ollenkaan ja tynnyrinkin ohi Tiitus olisi touhottanut ihan onnessaan. Minä kuitenkin päätin käydä tarkastamassa tynnyrin tarkemmin tuomareiden kehotuksesta. Läpäyttelin tynnyriä tarkoituksenani saada siitä jonkunlainen ääni, mutta Tiitus tulkitsi sen kehoituisesti hypätä tynnyrin päälle. Siinä se sitten tovin killutteli ja yleisöllä oli hauskaa. Voinee olettaa, ettei tynnyristä jäänyt traumoja! Seuraavaksi pimeä huone. Jätin Tiituksen ulos toiselle tuomarille sitä samalla kutsuen. Lattialla oli kahisevaa pressua ja päädyin istumaan saunan lauteiden alimmalle tasolle. Tiitus päästettiin sisään ja se alkoi etsimään minua hyvin nenäänsä käyttäen. Pressun ylitys ei ollut ongelma, mutta sitten tuli kirjaimellisesti seinä vastaan. Kuului vaan kolahdus ja ulahdus kun Tiitus kolautti päänsä lauteeseen. Pikkuisen se perääntyi, mutta kun toinen tuomari vähän näytti fikkarilla valoa, tuli Tiitus saunan perälle asti ja löysi minut. Ja taas syliin ;-) Pimeästä huoneesta siirryttiin terävyyden testaamiseen. Koira kiinni vajan seinään ja itse piiloon. Toinen tuomareista uhkaamaan koiraa. Tiitus haukkui taas niin pirusti aivan sydämensä pohjasta. Uhkaaminen vietiin aivan loppuun asti, jolloin Tiitus antoi periksi ja kyyristyi - ja löi taas päänsä. Tuomarin muuttuessa ystävälliseksi, poistui pelko ja taas oltiin kiipeämässä syliin. Mutta minkäs teet kun tuo otus on niin mahdottoman välitön kaikessa tekemisessään. Lopuksi vielä laukauksensieto, jossa ei ollut mitään ihmeellistä tai odottamatonta.

Testitulos löytyy Tiituksen omalta sivulta. Mielestäni "tuomio" on hyvin koiran oloinen ja oikeastaan odotettukin, joskaan en ihan uskonut sen touhottavan noin hirvittävän paljoa. Tuollainen hössöttävä ja hyväntahtoinen apinahan se kuitenkin on. Ainoa mikä yllätti oli toimintakyvyn "vain" +1. Omasta mielestäni sitä oli enemmän, mutta jos taas vertaa Kössin saamaan +2:een, on Tiituksen saama plus ykkönen ihan jees.

Kaiken kaikkiaan testitilaisuus ja muiden koirien näkeminen laittoi taas miettimään luonnetestauksen tarpeellisuutta. Testin avulla koirasta voi oppia hyvinkin paljon olettaen että koira on testissä oma itsensä. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että pelkkä pisteytys ei kerro kerta kaikkiaan mitään, vaan testisuoritus pitäisi itse nähdä, jotta siitä saisi jotain irti esim. jalostusta ajatellen. Samat pisteet ja samat erikoiskoekohtaiset arviot voi saada niin erilaisilla suorituksilla. Tuomarit ovat kuitenkin alan ammattilaisia, joten jätän spekuloinnit ja kommentoinnit tähän. Rotua ajatellen olisi kyllä erinomaista jos useampi koira testattaisiin ja tollerille saataisiin muodostettua "ihanneprofiili". Oma ihannekoirani on toimintakykyinen, taistelutahtoinen, kohtuullisen kova, vilkas ja hyvällä hermorakenteella varustettu.

Samaisessa testissä oli myös Kössin ja Helmin poika Tihku. Tihkun tulos ilmaantuu toivottavasti sen sivulle piakkoin.

Viikonlopun aikana mahtavat tokotulokset napsivat itselleen Lyyli & Anu (AVO1) ja Oona ja Ville (VOI1). Onnittelut!

1.10. Back in business ja kaikki kotona

Tilanne jälleen hallussa ja porukka kasassa :-) Tiitus ja Jani palasivat lapista. Tänä vuonna lintuja oli ollut melko vähän, joten kotiintuomisina ei ollut kuin metso ja treeniriistaa.

Pikkusen yllytettynä ja vailla järjen häivää sain eräänä päivänä idean ilmoittaa Kössin Pomarkun Nomekokeeseen. Viikon päästä tästä, koirat ja aina-niin-mukava-matkaseuralainen Nina kohti Pomarkkua. Koe vaikutti ensikurkkaamalta varsin simppeliltä. Alkuun kaksoismarkkeeraus linjaan, sitten ohjaus ja lopuksi haku. Kun koira siirtyy hakuun, tulee seuraava suorittamaan markkeerausta ja ohjausta. Kössi aloitti kokeen vailla keskittymiskykyä ja malttia. Laukaukset saavat sen kierrokset tappiin - yhä aina vaan. Pahuksen tyhmähän se kieltämättä olisi jos ei olisi jo oppinut laukausten jälkeen tulevan heiton ja noudon. Sen verran malttia kyllä toivoisin, että katsoisi mikä on päivän tehtävä ;-) Mutta kun ei, niin ei ja pylly nousee liian aikaisin. Linjan markkeerauksista ensimmäinen tuli ylös, mutta toinen pääsi unohtamaan. Venemiehet kävivät noukkimassa ensiksi heitetyn lokin talteen ja Kössin kanssa saimme sillä aikaa laskea kierroksia sermin takana. Hyvä näin. Ohjaus menikin sitten melko mallikkaasti. Selvästikin ohjausharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja kahdeksassa vuodessa tuokin koira on oppinut että ohjaaja ihan oikeasti saattaa tietää paremmin ;-) Haku oli sitä tyypillistä Kössiä. Verkkaista, mutta tehokasta. Maalta tuli kaikki riistat, mutta vesialueelta vain yksi. Osaltaan ohjaajankin moka, sillä en keskittynyt lähettämään tarkemmin vesialueelle. Pieni ääntely, markkeerauksen epäonnistuminen ja vesihaun tehottomuus tiputtivat palkintosijan AVO3:een. Summa summarum olen kuitenkin erittäin tyytyväinen "papan" suoritukseen treenimäärä huomioiden. Koira täyttää vuoden vaihteen jälkeen yhdeksän ja on riittävän hyvässä kunnossa suoriutuakseen AVO-kokeesta ilman että tassu alkaa painaa.

27.9 Terveysuutisia ja pentu-uutisia

Muutama lonkkatulos lisää Kössin jälkeläisille: Lordi A/A ja Ruffe B/B. Molemmilla terveet kyynärät ja silmät. Bingon tuloksia odotellaan edelleen...

Aina kannattaa ihmetellä! Varsinkin ääneen. Soitin Bitin silmätarkastaneelle eläinlääkärille ja ihmettelin KoiraNetiin tullutta merkintää asteen 1 HC:stä. ECVO-lomakkeella kun ruksi oli "epäilyttävä" kohdassa. Ei siis varsinaista diagnoosia - minun logiikalla. No, asiaa selvitettiin ja KoiraNetiin on tulossa korjaus tältä osin ja merkintä muutetaan entiseksi ns nollakoodiksi. Ei siis vielä sitä sairas-leimaa otsaan... Helpottaa edes vähän, mutta vaan tosi vähän...

Sushi on synnyttänyt neljä tytöntylleröä ja kolme potraa poikaa! Ylpeä Kössi-iskä ja taustajoukot onnittelevat!

24.9 viimeaikaisia kuulumisia

Pitkästä aikaa meidän kuulumisia. Paljon on ehtinyt tapahtua, joten kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle. Hyi minua :-(

Aloitetaan pentujutuilla. Kaikki lapsoset ovat uusissa kodeissaan ympäri suomenmaata ja Euroopan mannerta. "Ykköspoika" Kimi (joo-o, nimetty Räikkösen mukaan) päätyi Saksaan ja tomera Tyttö Jing Norjaan. Kaikille pennuille kuuluu hyvää ja ne ovat reippaita pikkutollereita. Onnea kaikkeen tulevaan uusille perheille ja pikkupalleroille!

Pentujen lähdettyä meillä on kotona melko hiljaista ;-) Koirat ovat varsin tyytyväisiä kun saavat taas enemmän huomiota osakseen. Treenistä ei kamalasti tingitty pentujenkaan aikana, mutta koirakohtainen huomio muuten oli vähissä. Jani ja Tiitus ovat tämän viikon lapissa. Tarkalleen ottaen Tiitus lähti jo viikkoa aikaisemmin autokyydillä, sillä katsoimme sen olevan lentämistä parempi vaihtoehto kaiken kaikkiaan. Ja tuskin Tintti pani kovin pahakseen saadessaan olla ainoana koirana. Se on kuulema päässyt jo oikeisiin töihinkin ja noutanut Janin isällä metson ja koppelon. Toivottavasti luvassa on vielä lisää noutoja.

Terveysuutisiakin on. Bitti ja Kössin lapset Eetu (Itu-pentueesta), Lordi, Bingo, Ruffe ja Cava (Terra-pentueesta) kävivät lonkkakuvissa ja muissa tarkastuksissa. Odottelemme vielä muutamia tuloksia Kennelliitosta. Sen verran jo tiedetään, ett Eetulla on A/A -lonkat, Cavalla B/C. Näillä silmät, polvet ja kyynärät vailla huomauttamista. Oonalla ja Kössillä silmät kunnossa. Bitillä lonkat A/B ja sekä kyynärät että polvet nollia. Silmissä sen sijaan muutoksia, jotka ovat HC:n tapaisia. Mykiön etuosassa molemmissa silmissä näkyi pistemäinen samentuma. Vaikka olen tässä kaivanut internetiä ja tivannut lisätietoa eläinlääkäriltä, en ole kovin paljoa hullua hurskaampi. Nyt ei voi kuin odottaa ja seurata miten homma kehittyy. Vasta myöhemmin selviää, onko nämä muutokset periytyvää tyyppiä vai eivät. "Hauska" juttu tässä tarinassa on, että KoiraNetiin on jo laitettu sairas-leima. Melko mielenkiintoinen tulkinta, sillä käyttöön otetussa ECVO-lomakkeessa on ruksi kohdassa "epäilyttävä". Ei kohdassa "terve", eikä kohdassa "sairas". No, ehkä tällekin löytyy joku selitys...

Viimeinen viikonloppu vierähti tollerikerhon taippareissa orjatyövoimana sekä Hulivilin pentutreffeiltä - ja siinä sivussa vähän muuallakin. Onnittelut taipuneille tollereille, erityisesti Ninalle ja Lenelle! Ja kiitokset Ninalle Speedyn viikonloppuviihdyttämisestä. Samaan aikaan kun ahersimme taippareissa, olivat Anu ja Lyyli taituroineet itselleen AVO1-tuloksen 174 pisteellä. Onnea! Visiitti pentutreffeillä jäi melko lyhyeksi käytettyäni metsästysleskelle suotuja vapauksia kurvaten matkan varrella Vesilahden nomekokeen kautta. Oona nimittäin starttasi siellä. Nappasi mokoma itselleen nollan porsastelemalla markkeerauksessa ja haussa kun ei vaan viitsinyt tehdä töitä. No, aina ei voi voittaa. Onneksi koira kuitenkin toimii metsällä. Se tulikin kyllä todistettua omin silmin lauantai-iltana kun kävimme noutopuuhissa isä-tytär -kokoonpanolla. Mutta palatakseni niihin pentutreffeihin.... Even ja Kössin kakarat Essi, Rilla, Eppu ja Hulda näyttivät pikkuisen taitojaan damejen kera. Mukavan oloisia pentuja, joilta voi odottaa varsin mukavia tuloksia noutojuttujen saralla(kin). Kiisu-kasvattajalta saikin varsin tyhjentävän arvion koko pentueesta kun sitä tivasin. Kuulemma "valioainesta" ;-)

10.9 pentuja ja tuloksia

Pennut sen kun vaan kasvaa! Joka päivä ne osaavat jotain uutta ja liikkuvat jo varsin ketterästi tuollaisiksi pikku palleroiksi ;-) Koditon kakkonen ei ole enää koditon, vaan sille löytyi muiden pentujen tapaan aivan mahtava perhe. Huomenna uuteen kotiinsa lähteen ensimmäinen pentu kun kolmosta alias Nitroa tulee sen uusi "autonkuljettaja" hakemaan. Meillä kolmosta on kutsuttu myös nimellä Dingo, sillä se on varsinainen villi koira. Jää siis nähtäväksi, onko Nitrot tarpeen myös sisäisesti nautittuna ;-) Varmaa kuin vesi on se, että näitä epeleitä tulee kyllä vielä ikävä!

Sillä aikaa kun me ollaan vaan hupailtu pentujen kanssa ja hankittu niille uusia kokemuksia, on Kössin lapset saavuttaneet mukavia tuloksia: Helmin pentueesta Tihku on tokoillut ALO1-tuloksen, Terran pentueesta Lordi on nuuskutellut Mejästä AVO2-tuloksen ja Itun tytär Lyyli tokoili AVO2-tuloksen. Lyylin sisko Tiltu otti hienot pisteet alokasluokassa: 185,5! Hienoa että olette näin ahkeria ja taitavia :-) Ikävä uutinen sitä vastoin on, että Terran ja Kössin ihana tytär Nesta on siirtynyt sateenkaarisillalle. Otamme osaa suruun.

7.9 pentujuttuja

Pentutesti Milan ja Jounin pennuille on nyt siis suoritettu ja oli aika päättää kuka pennuista menee mihinkin kotiin. Ostajat saavat esittää toiveita, mutta lopullinen valinta tehdään pentutestin antaman tiedon ja pennun luonteen perusteella. Lopulta kävi sitten niin, että "kakkonen" ei kelvannutkaan kotiin, jota olin sille ajatellut. Sillä oli nimittäin väärän värinen nenä! Nyt siis "kakkonen" kaipaa kotia! Pentu on tollerin pennuksi rauhallisemman puoleinen, joskin kuitenkin varsin aktiivinen siltikin. Sillä on hyvä toimintakyky ja hermorakenne. Lisäksi ottaa hyvin kontaktia ja on miellyttämisen haluinen.

Pentutestistä vähän lisää: Meille testin suoritti Janne Ruokonen, joka aikanaan testasi myös Itun ja Kössin pennut. Pennut tuodaan huoneeseen, jossa ne eivät ole aiemmin käyneet ja annetaan niille tuntemattoman henkilön testattaviksi. Testissä arvioidaan pennun käyttäytymistä sylissä (rento/pelokas), Sosiaalisuutta, aktiivisuutta ottaa kontaktia passiiviseen ja aktiiviseen testaajaan, halua jahdata palloa ja leikkiä rätillä. Pentu käännetään hetkeksi selälleen ja tarkastellaan sen suhtautumista tähän alistamiseleeseen. Ääniherkkyyttä tarkastellaan aiheuttamalla pieni kolina. Arvioidaan myös, kuinka pentu palautuu äänen aiheuttamasta pelästyksestä. Viimeisimpänä arvioidaan kuinka pentu käyttäytyy pöydällä sekä seuraa testaajaa lattialla. Kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen juttu, joskaan ei kerro koko totuutta. "Todellinen minä" tulee kuitenkin hyvin esiin uudessa tilanteessa, jossa ei voi tukeutua laumaan.

Sylissä kaikki pennut olivat rentoja ja luottavaisia. Pennut ovatkin saaneet lukuisia kontakteja eri ihmisiin, josta käy kiittäminen kavereita ja pennunostajia, jotka ovat niitä ahkerasti käyneet katsomassa. Sosiaalisuutta testattaessa pennut jätettiin nurkkaan ja passiivinen testaaja asettui odottamaan niiden tekosia. Kaikki pennut lähtivät välittömästi kohti testaajaa ja ottivat hyvin kontaktia. "Ykkönen" eli Kimi kylläkin osoitti itsenäisyyttään viipottamalla suoraan ohi;-) Aktiivista testaajaa pennut seurasivat hyvin ja halusivat tehtä tarkempaa tuttavuutta. Tyttö intoutui käymään punttiinkin kiinni. Siinä tytössä on sisua. Sitten pennuille esiteltiin tennispallo, joka laitettiin vierimään lattialla parin metrin päähän. Kun se oli pysähtynyt, päästettiin pentu irti. Kakkonen osoitti varsinaisia noutajanelkeitä noutamalla pallon takaisin testaajalle. Osaa pallo ei pahemmin sykähdyttänyt, mutta suurin osa jahtasi pallon ja alkoi leikkiä sillä. Palloleikin jälkeen otettiin esiin rätti, jota pennut saivat jahdata. Kaikki pennut kiinnostuivat rätistä, osa kamppaili ja taisteli siitä hyvinkin voimakkaasti. Selälleen kääntäminen ja siinä pitäminen oli kiukun paikka kaikille muille paitsi ykköselle joka makasi tyytyväisenä koko ajan. Seuraavaksi testaaja piteli pentua ja samalla rämäytti muutamalla kivellä täytettyä pulloa. Toki tarkkailtiin reaktiota tähän uuteen ääneen, mutta suurempi mielenkiinto kohdistui pentujen palautumiskykyyn. Kaikki pennut selvittivät "ongelman" itse ja kävivät ennemmin tai myöhemmin tutustumassa äänen aiheuttajaan. Kun se asia oli käsitelty, ei se jäänyt yhtäkään pentua kaivelemaan. Palautumiskykyä arvioitiin myös alistamisen jälkeen ja saimmekin havaita siitä palautumisen olleen nopeampaa kuin äänen aiheuttama palautuminen. Palautumisen jälkeen pennut asetettiin pöydälle, jotta saadaan seurattua niiden rohkeutta lähteä liikkeelle ja kykyä hahmottaa korkeusero. Jokainen pentu lähti rohkeasti liikkeelle ja tutkivat reunat todeten ettei pois kannata uhkarohkeilla. Lopuksi pennut vielä seurasivat testaajaa pikkuisen pätkän. Kaikki suorittivat tämänkin hienosti. Merkille pantavaa oli se, että kaikki tutkivat ympäristöä aktiivisesti. Ovat siis sekä rohkeita, että uteliaita. Tämä kertoo toimintakyvystä, mikä kaikilla arvioitiinkin hyväksi tai erittäin hyväksi. Hermorakenteeltaan pennut ovat hyviä tai erittäin hyviä. Monilta pennuilta löytyy myös selkeää voimakasta tahtoa. Aktiivisuustaso on korkea. Eivät siis mitään sohaveperunoita ;-)

2.9 pm-toko ja SEMPERIT

Ihan ensi mielenkiintoisimmat jutut: Eli pentuset on testattu. Kaikki hyvähermoisia, toimintakykyisiä ja aktiivisia nappuloita. Mutta tästä enemmän analyysiä myöhemmin.

Lauantaina Speedy ja Tiitus kisasivat KKK:n joukkueessa tokon piirimestaruudesta. Tiituksen kanssa töppäiltiin vähän jättävissä liikkeissä ja kaukoissa. Maahan menoon tarvittiin toinen käsky ja seisomisessa T käänti perääni kun menin sen taakse. Kaukoissa Tiitus nousi ekalla käskyllä seisomaan ja toisella meni takaisin maahan (sen liikevarastossa ei ole ollenkaan vaihtoehtoa seiso-istu!) Muuten ihan jees kokonaisuus ja TK2 plakkarissa. Nyt sitten vaan myssy päähän, kuinka tokon kanssa edetään. Meillä kun on noita muitakin lajeja, kun Tiitus on agilitykoira, mejäkoira ja nomekoira. Speedykin meni hyvin, joskin taas olisi pitänyt treenata enemmän itsekseen ja varsinkin kiikkurin kanssa. Mutta ylläri-pylläri kun ei ole ollut aikaa! Seli, seli. Istuminen nolla, muut enemmän tai vähemmän räpeltäen. Muutamassa liikkeessä minua ei olisi tarvittu ollenkaan, vaan Speedy varasti suorittamaan tehtäviä. Nyt vähän harmittaa että pysäyttelin sitä näissä tilanteissa, sillä suun supussa pitämisellä oltaisiin saatu ykköstulos. Mutta toisaalta kun en halua antaa sen tehdä juttuja ominkaan päin... Luoksetulosta kymppi! Ja minä kun luulin ettei se pysty jarruttamaan täysillä ;-) Mikä kuitenkin tärkeintä: meidän kisa oli taas rento ja yhdessä tekeminen oli mukavaa!

Ruskaron Semperit Lordi ja Nesta ovat pistäneet parastaan! Lordille NOU1 ja Nestan kuvaustulokset A/A ja 0:0. Onnea!

26.8 tiitus ja oona tollerimejässä, RUSKA LT:SSÄ

Tiituksen vuoden (ja koko elämän) toinen mejäkoe oli tollerimejä Virroilla. Bitinkin olin ilmoittanut, mutta päätin jäädä sen kanssa pentuvahtiin. Niinpä Bitin paikalle meni Oona, joka jälkeili ensimmäistä kertaa kokeessa. Molempien suoritukset kuulemma oikein hyviä, joskin Tiitukselle oli tullut alussa hukka. Se on niin virtaa täynnä, että keskittyminen on nollassa ja hosuminen tapissa. Oonalle 47 pistettä, ykköstulos ja ilopilleri-palkinto. Tiitukselle 39 pistettä ja kakkonen.

Lauantaina Ruska ( Kössi & Helmi -pentueesta) oli käynyt luonnetestissä. Tulos oli varsinainen yllätys, sillä olin mieltänyt sisarukset Oonan ja Ruskan varsin samanlaisiksi. Tuomarit olivat kuitenkin arvioineet Ruskan pehmeäksi, riittämättömällä toimintakyvyllä varustetuksi ja häiritsevän vilkkaaksi. Suuri taistelutahto ilmeisesti paikkaa näitä puutteita ja koira on arkielämässä ihan kuin mikä tahansa koira.

26.8 pennut kasvavat

Naketit sen kun kasvaa, ei liene kenellekään mikään suuri yllätys ;-) Ikää on reilut viisi viikkoa ja pääasiallinen ravinto normaali penturuoka höysteineen. Milan maidontuotanto on sen verran vähäistä, ettei mölkkibaari ole enää edes kovin usein auki. Kohta Mila jo varmaankin vapautetaan pennunhoidollisista tehtävistä kokonaan... Bitti sen sijaan on oikein hyvä hoitotäti ja puuhaa pentujen kanssa oikein mielellään. Pojat ovat sitä mieltä, että pennut on kamalia ja ne saavatkin pysytellä toisessa huoneessa kun pentulauma vilistää takapihalla tai olohuoneessa.

17.8 Specialen

Kyllä se vaan on niin, että tolleristille ei ole Specialenin voittanutta. Niinpä jätimme pennut Milan-äippä-Ninan, Kira-belgin-äippä-Lauran ja naapurin-Likka-foxin-äippä-Mariannen vastuulle ja suuntasimme itse Lyylin-äippä-Anun ja Ossin-äippä-Heidin kanssa Ruotsiin. Kiitos vielä pentujen hyvästä hoidosta Nina, Laura ja Marianne! Ja kiitos matkaseurasta Heidi ja Anu! Koirista mukana olivat Bitti, Tiitus ja Kössi. Kössi sai toimittaa oloneuvoksen ja maskotin virkaa, sillä en ollut suunnitellut sen mukaan ottamista riittävän ajoissa ilmoittaakseni sitä mihinkään. Mukaan se kuitenkin lähti, lähinnä näyttäytymään Sushin ja Kössin pennunostajaehdokkaille.

Matkaan lähdimme torstai-iltana Helsingistä ja saavuimme puoli kymmenen aikoihin seuraavana päivänä Tukholmaan. Tämä osoittautui aikataulullisesti kohtuullisen huonoksi reitti-vaihtoehdoksi, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei näissä tilanteissa ollut. Satamassa jouduimme vielä jonottamaan kuskien puhalluskoetta varten, jonka seurauksena aikaa paloi niin paljon että missasimme perjantain Working Testin kokonaisuudessaan. No, elämä on. Tokokoetta emme sentään missanneet, joten osallistuimme Tiituksen kanssa siihen. Sijoituimme luokka kakkosessa kolmansiksi 181,5 pisteellä. Tiitus teki todella innokkaasti töitä ja saikin tuomarilta kiitosta hyvästä asenteestaan. Pikkumokat veivät pisteitä mm. estehypyssä ja ruutuun lähettämisessä (joo-o, ruotsissa on jo kakkosluokassa ruutuun lähettäminen). Loppuilta vierähtikin sitten tuttujen kanssa grillaillessa. Muuten: mikään ei voita ruotsalaisten perunasalaattia!

Lauantai-päivä kului metsästyskokeiden parissa. Vaikka luokkia ja ruutuja ei ollut kuin kolme, jäi paljon mielenkiintoista näkemättä. Pääsääntöisesti katselin Mästarklassin koirien suorituksia jo ihan siitäkin syystä, että luokan ruutu oli ainoa josta näki hyvin koirien edesottamuksia. Suomalaisittain katsottuna luokassa painottuivat ohjaukset ja markkeeraukset, eikä haulla ollut kovin suurta merkitystä. Kahdeksan ykköstuloksen saanutta koiraa selviytyi walk up-tyyliin pidetyssä finaalissa, jossa jyvät eroteltiin akanoista. Kerrankin ruotsalaiset saavat olla tyytyväisiä, sillä voitosta taisteli kaksi ruotsalaista koiraa: Aktiviva's Cinderella de Mox ja Webley's Hurricane. Pidemmän korren veti Aktiviva's Cinderella de Mox, joka suoritti viimeisen ohjaustehtävän täysin suoraviivaisesti. Härligt! Tänä vuonna lauantai-iltana vietettiin taas yhteistä grilli-iltaa ja se sujuikin mukavasti suomalais-seurassa. Kiitos Huldan ja Rasmuksen perheille!

Sunnuntaina perinteiseen tyyliin näyttely. Ei jättänyt kylmäksi, eikä jääty palkinnoitta ;-) Tiitus ei saanut valioluokassa KP:tä eikä näin ollen sijoitusta, sillä tuomari piti kompaktimmasta ja suuremmasta. Ei siis meidän "lölliksen" päivä. Kieltämättä pienen jymy-yllätyksen järjesti Bikku-Bitti, joka voitti junnunartut ja oli vielä koko show:n BIS-juniori. Wau! (arvostelu)

Bitti BIS-JUN!

Bitti oli mukana myös toiseksi sijoittuneessa Vom Lech-Toller Nestin kasvattajaryhmässä emänsä veljen Jambon, isänsä siskon Cayleen sekä muuten-vaan-melko-paljon-sukua-olevan Viljon kanssa.

Yövyimme vielä sunnuntain ja maanatain välisen yön Tånga Hedissä ja ajelimme pienen mutkan kautta lautalle Tukholmaan vasta maanantaina-illaksi. Laivalta sitten suoraan töihin tiistai-aamuna. Ei siis puhettakaan pehmeästä laskusta ;-) Matka oli kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja rikastuttava. Ei elämää ilman Specialenia ;-)

17.8 toller show

Sillä aikaa kun me olimme Ruotsissa, ahkeroivat muut rodun erkkarissa Toller Showssa. Even ja Kössin pennuista narttu Rilla voitti luokkansa (nuoremmat narttupennut) ja oli lopulta PNP-2. Rillan veli Eppu teki saman tempun ollen PUP-2. Onnea! Paikalla oli myös Kössin ja Debin pentu, joka valitettavasti jäi ilman sijoitusta. Pennut tuomaroi Elena Ruskovaara. Kössin ja Helmin tytöt Oona ja Ruska saivat käyttönartuissa ERIt ja Oona oli luokan voittaja. Onnea! Tyttöjen veli Tihku sai EH:n. Tuomarina Paul Stanton.

8.8 pennut kasvavat ja isommat nomeilevat

Pennut sen kun kasvat. Painoa on jo kilon verran, silmät auki jo lähes toista viikkoa. Kävely alkaa pikkuhiljaa sujumaan pidempään kun askeleen tai kaksi. Leikkikin alkaa sujua muutenkin kun ihan yksisteen. Pentuset ovat jo olleet tovin ulkona ja siinä samalla avanneet "terassikauden" ;-) Eka kiinteä ateriakin on syöty 19 pv iässä. Hyvin tuntui maistuvan!

Tiitus starttasi tänä vuonna toisen kerran alokasluokassa Valkeakoskella järjestetyssä tolleri-nomessa. Toinen kakkosmarkkeerauksen heitoista jäi noutamatta, minkä johdosta jäljelle ei tällä kertaa ollut asiaa. Samassa kokeessa starttasi myös Oona, jolle niin ikään kakkostulos.

29.7 bitti taippareissa

Osallistuimme lauantaina 28.7 Bitin kanssa Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen (jälleen kerran tyylillä läpi viemiin) kokeisiin. Meidän kohdalla kyseessä siis taipumuskoe, johon olin koiran missä lie innonpuuskassa mennyt ilmoittamaan. Koskaan ei ole näin kovasti jännittänyt ennen koetta, mutta onneksi onnistuin hallitsemaan ja hillitsemään itseni enkä kaiketi pahemmin häirinnyt koiran suoritusta. Koe alkoi perinteiseen tyyliin vesitehtävillä. Maalta tullut heitto ja sen nouto oli OK, vaikkakin rannan lumpeiden takertuminen Bitin jalkoihin ei ollut mikään kiva juttu. Veneestä tullut heitto epäonnistui, mutta Bitti kuitenkin havaitsi lokin vedessä. Pienellä työllä sain sen veteen lumpeettomammasta kohdasta ja tipu saatiin pois kellumasta. Huh, miten ehdin jo säikähtää ;-) Haku olikin sitten pala kakkua. Heittovariksen lisäksi Bitin ei tarvinnut hakea kuin kaksi riistaa, sillä haku oli erittäin tehokasta ja sujuvaa. Kanikin tuli metsästä ilman minkään sortin ongelmaa, joten vuoden tavoite on nyt täytetty.

.