UUTISET 2008

21.12 Tähtitytöt pirre ja hansu

Lauantain vastaisena yönä Oodi synnytti yhteensä neljä pentua, yhden pojan ja kolme tyttöä. Valitettavasti pojalla oli paha kitalakihalkio ja viimeisellä tytöllä vatsa-avanne ja ne oli lopetettava. Meitä on ilahduttamassa tähtipäiset tytöt, Pirre ja Hansu. Oodi on hyvä ja huolehtivainen äiti ja huolehtii pennuista erinomaisesti. Onko toinen näistä Myrkky, jää nähtäväksi. Myrkky on työnimi, joka tähän taloon tulevalle pennulle on annettu. Järki ja tunteet vetävät eri suuntiin!

13.12 MEssari ja noutokoe

Redadicteja edusti tänä vuonna kaksi koiraa. Laatu korvasi määrän ;) Otto sijoittui erillä junnuissa neljänneksi. Pääsin itse Oton hihnan päähän, joten kehut tai haukut kuuluvat tänne. Mutta kivaa oli! Oton velipoika Nitro otti ja vei nuorten luokan voiton. Onnittelut molempien poikien perheille.

Kössin jälkeläisetkin ovat napsineet tuloksia niin näytelmissä kuin käyttöpuolella. Messarissa Eppu oli EH:lla käyttöluokan toinen ja Essi voitti käyttöluokan EH:lla. Ruotsin suunnalta tuli yllättäen (nythän on talvi ja kisakausi muka ohi!) erittäin mieluisa uutinen. Topan ja Kössin 8 kk ikäinen tyttö Impa on läpäissyt apporteringstestin eli vähän vastaavan kokeen kuin suomen taipparit. Onnea kaikille!

7.12 lisää tuloksia

Ruotsista on kantautunut erinomaisia nuuskuttelu-uutisia. West Coast Tollers pennuista Kosi, Charlie ja Majsan ovat valiotuneet Ruotsin jälkivalioiksi! Kössi-iskä ja taustajoukot onnittelevat!

Redadicteista First-pentueen Löwe ja Inca ovat ahkeroineet agilityradalla. Incalle voitto MEDI2-luokassa ja SERT, jolla se siirtyy kolmosiin. Löwe otti nousunollan MAXI1:ssä. Onnittelut!

Vähän pahaa pelkäsin että Tiituksen ongelmat eivät ole ohi ja oikeassa olin, valitettavasti. Melkolailla yllättäen se alkoi juomaan ja luonnollisesti myös pissimään melko runsaasti. Syy tähän paljastui munuaisten vajaatoiminnaksi :-( Lienee ottanut nokkiinsa vanhoista ja viimeaikaisista lääkityksistä, rauhoituksista jne. Pari viikkoa erikoisruokavaliolla on tuottanut jo näkyviä tuloksia, joten olen melko optimistinen ennusteen suhteen. Parin kuukauden kuluttua katsotaan veriarvot uudelleen. Pidetään siis peukkuja että urea-arvo on laskenut normaalimmalle tasolle.

22.11 Tulosuutisia

Tulosuutisia, aloitetaan terveyspuolelta: Kössin ja Even poika Luigi sai virallisiksi kuvaustuloksiksi A/A ja 0:0. Hienoa, onnittelut! WCT-pennuista Rusa ja Red Baron on PRA-testattu. Rusa on clear ja Red Baron Carrier.

Un-pentueen näytelmäavauksen teki Ville, joka näyttäytyi Ing-Marie Hagelinille ja valittiin ROP-pennuksi. Onnittelut! Villen äiti Oona kävi männä viikonloppuna suorittamassa BH-kokeen ja voi lisätä yhden tittelin nimensä eteen lisää. Onnea!

Jyväskylän KV-näyttelyssä Harto Stockmarin arvosteltavana kävivät Redadicteista Otto ja Kössin jälkeläisistä Essi. Otto antoi liian ilmavan vaikutelman ja sai H:n. Essi, joka on täysin erityyppinen, sen sijaan oli tuomarin mieleen ja voitti nartut ja nappasi kotiin sertin ja Cacibin. Onnea! Norjan Voittaja-näyttelyssä Jing voitti junioriluokan. Mahtavaa sekin :-D

Ja jonkin sortin tulos tämäkin: Oodi on aivan varmasti pieniin päin :-D

22.11 RUOTSISSA SIVISTYMÄSSÄ

Edellinen viikonloppu vierähti Anita Norrblomin kurssilla Ruotsissa. Anitaa ei turhaan ole kehuttu "tolleriguruksi". Anitan neljä nometreenauksen kulmakiveä ovat kyllä juuri niitä asioita, joita tollerin kanssa pitää painottaa: kontakti, tottelevaisuus, maltti ja passiivinen työskentely. Näihin asioihin paneuduimme sekä teorian että erilaisten harjoitusten muodossa. Minulla oli mukana Bitti, joten sitä harjoitteet eivät niinkään hyödyttäneet, mutta onhan mulla kotona muutama "höyryjuna" :-D. Sovelletaan sitten oppia niihin(kin). Sunnuntain ohjelma oli räätälöidympi ja pääsimme paneutumaan kunkin koiran ongelmakohtiin. Bitin ongelmana olevaan hakuun sain repullisen ohjeita ja vinkkejä, joita on jo ehditty kokeillakin hyvällä menestyksellä. Pitkä tie on edessä, mutta uskon että muutos tulee tapahtumaan.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan varsin onnistunut. Perjantaina laivaan Turusta ja takaisin laivalla Maanantai-aamuksi. Iso kiitos järjestelyjen hoitamisesta Johannalle! itse kurssi, majoitus ja seura olivat mahtavia! Muut osallistujat olivat Norjasta ja Ruotsista, kuunteluoppilaana suomesta oli Rasan omistaja Marja-Liisa. Kiitos seurasta! Saimme myös mahdollisuuden tavata Topan ja Kössin jälkikasvua kun Toppen, Gnista ja Impa Agrosofen Fiina-pentueesta kävivät näyttäytymässä.

11.11 kuulumisia

Viimeisimmistä uutisista onkin jo aikaa... Meillä ei tosin mitään sen kummempaa uutisoitavaa ole. Meillä ja muualla näytetään rauhoittuneen kisakauden loputtua ja keskitytään taas huilaamaan ja valmistautumaan tulevaan.

Redadicteista Jing on napannut menolipun nomekokeisiin läpäisemällä norjassa vaaditun kvalificeringsproven sekä pyörähtänyt näytelmäkehässä hakemassa PN-3 -sijoituksen. Makeimmalta kuitenkin maistuu kuvaustulokset, jotka paljastavat lonkkien olevan A/A ja kyynärien 0:0. Onnea!

Kössin jälkeläisistä ovat Hulivilin Happyistä Rilla ja Luigi käyneet luustokuvissa ja hyvältä näyttää kummallakin. Luigin tuloksia odotellaan vielä, mutta Rillan lonkat ovat A/B ja kyynärät 0:0. West Coast Tolellersin Muumi-pennuista on viisi seitsemästä kuvattu, kaikilla terveet kyynärät ja A:n lonkat. Hienoa :-D Näytelmärintamalla ovat Agrosofen Fiina penuista Impa ja Spex napanneet ROP-pentu maininnat.

Bitti kävi kuun alussa lahdessa näyttäytymässä Eeva Rautalalle. Sijoitus oli PN3. Ei pöllömpää. Muuten bitin kanssa on keskitytty treenaamaan tokoa ja vähän noutojuttujakin. Tokossa olisi tähtäimessä voittajaluokka, mutta saas nähdä koska sinne päästään. Liikkeet alkaa olla jo paloina valmiita, mutta sitten olisi vielä se yhdisteleminen ja kisavarmuuden rakentaminen. Noutohommissa oli taukoa ja nyt ollaan treenattu uudella innolla. Avoimen luokan WT-tehtäviin on kuitenkin vielä matkaa. Tällä hetkellä olen yrittänyt keskittyä haun parantamiseen. Haku on asia, joka todellakin vaatisi paljon työtä ja mielikuvan rakentamista. Motivoitu ruutu tyhjenee hyvällä tyylillä, mutta motivoimaton ei. Erityishuomiota on kiinnitetty myös maastovaihteluihin. Tokihan pojatkin ovat päässeet treenaamaan, Speedy lähinnä tokoa ja Tiitus ja Kössi noutoja. Kössi onkin ollut sen verran hyvä, että mielessä kävi jo ajatus nome-startista ensi kesänä, mutta taidan kyllä kuitenkin pitää lupaukseni ja herra saa jatkaa eläkettään.

Daisy on meillä hoidossa Lauran ja Tomin lähdettyä lämmittelemään etelän lämpöön. Daisystä ei voi muuta todeta kuin että se tyttö on kone!! Tähän asti se on suoriutunut täysin pistein kaikista annetuista tehtävistä. Tuollaisen koiran kanssa on kyllä ilo tehdä töitä :-D Jahka se saa lisää itseluottamusta ja itsevarmuutta, en näe mitään estettä sille etteikö siitä tulisi huippukoiraa nomeen tai WT:hen. Mutta aika näyttää...

Oodikin on nyt meillä - senkin omistajan lähdettyä matkoille. Oodi kotiutui varsin nopeasti (jos nyt mitään voi päätellä siitä, että ensimmäisenä iltana se valloitti sohvan ja nukkui siinä ketarat kohti kattoa) ja on sisätiloissa aivan ihanteellisen rauhallinen ja mukava.

15.10 Finnair - illaksi kotiin!

Merkillinen otsikko? Mutta kohta selviää mistä se tulee... Johanna ja Jing Norjasta olivat siis viikonlopun kanssamme Inkoossa. Tulivat lentäen perjantaina ja lähtivät maanantaina. Jani ajoi heidät aamupäivällä kentälle, jotta ehtivät klo 12.00 lähtevään Oslon koneeseen. Kolmen aikaan iltapäivällä näen kännykästä, että Johanna soittaa. Miksi se jo nyt soittaa? Puhelun alku menee suurinpirtein näin: Minä: Hi, everything OK? Johanna: Noup. Minä: What's wrong then? Johanna: Jing is still on the plane and flying back to Helsinki! Työhommat loppuivat sillä sekunnilla ja sovimme että hurautan Helsinki-Vantaalle varmistamaan että koira on kunnossa, saa vettä, pääsee ulos ja nousee toiseen koneeseen takaisin kohti Osloa. Matkalla kentälle tuli mieleen kaikki ne kauhutarinat kun kapteeni on unohtanut kyydissä olevan myös koiran... Tuloaulasta sain selvitettyä mistä lähteä selvittämään koiran olinpaikkaa. Pian paikalle tulikin RGT:n henkilö joka lupasi tehdä pari soittoa. Valitettavasti tämä henkilö ei vaan ollut ihan kaikkein palveluhenkisin eikä mm suostunut selvittämään missä koira fyysisesti sillä hetkellä sijaitsee ja mihin se on menossa. Ei kuulema kuulunut hänen tehtäviinsä.... Ei sitten muuta kun selvittämään asiaa lentoyhtiön Blue1:en luukulle. Kovin kauaa en onneksi ehtinyt selittää kun SAS Ground Servicen henkilö tuli pelastamaan minut pinteestä ja hänen kanssaan selvitimme koiran sijainnin ja löysimme sen. Ah, miten ihanaa olikaan nähdä Jing hyvissä voimin, joskin hieman säikähtäneen näköisenä. Koira ulos ja sille vettä ja vähän ulkoilua. Sitten selvisi, että seuraavalla SAS:n tai Blue1:n Oslon lennolla on niin pieni kone, ettei häkki mahdu ruumaan. Great! Onneksi löytyi varasuunnitelma ja Jing lensi lopulta kotiinsa Finnairin sinivalkoisin siivin. Tämän kaiken seurauksena Johanna missasi tärkeän seminaarin, mutta nyt loppu hyvin kaikki hyvin. On vaan ihan käsittämätöntä, miten jotain tällaista voi tapahtua. Ja mikä tuuri että kone palasi Oslosta Helsinkiin eikä lähtenyt jonnekin muualle! Prosessi asian selvittämiseksi on käynnissä, katsotaan mikä selitys saadaan...

15.10 Terveysasioita

Milan ja Jounin poika Otto kävi kuvissa ja kennelliiton virallinen arvio lonkista on A/B ja kyynäristä 0:0. Hienoa!

Tiitus on viime aikoina keventänyt oikein urakalla. Jossain vaiheessa kesää se päätti ruveta nirsoilemaan ruoan kanssa ja laihtui laihtumistaan. Ainoastaan lihaisat luut (meillä siis normaalisti barfataan, joten luut ovat koirien ilta-ateria) kelpasivat ja nekin viime aikoina entistä huonommin. "Osasyyllinen" tähän anorektikkoelämään on naapurin porokoira, johon Tiitus niiiiin palavasti rakastui. Bitin syksyn juoksu oli sitten viimeinen niitti. Tiitus oli täysin järjetön ja syömätön. Lisäksi tulivat eturauhasongelmat. Päätös, jota oli jo aika pohdittu, oli lopulta helppo. Kastrointi oli edessä. Huoleton on hevoseton mies ja koiraton nainen... Kastraatiota seurasi nimittäin ompelulanka-allergia tai vastaava. Joka tapauksessa viitisen päivää leikkauksen jälkeen tikkilanka lähes kirjaimellisesti tuli ihosta läpi. Ei sitten muuta kun langat pois ja antibioottia. Huh. Pari päivää meni mukavasti, kunnes vasempaan kylkeen ilmestyi tuntemattomasta syystä megalomaaninen paise. Ell tyhjensi sen ja antoi uutta antibioottia. Paisekohta on onneksi parantunut hyvää vauhtia vaikka sitä onkin joutunut hoitamaan osittain avohaavana kuolioituneen ihon lähdettyä lipettiin. Valoa tunnelin päässä siis nähtävissä :-D Mutta mikä parasta tämän kaiken keskellä: Tiituksen ruokahalu on palannut!

13.10 Treeniviikonloppu!

Viime viikonloppu vierähti Inkoossa Redadict & Siipiveikon treeniviikonlopussa. Perjantaina aloitimme agilityyn tutustumisella Sonja Holopaisen johdolla, Lauantaina ja sunnuntaina treenattua nou/nomea vetivät Kati Tuominen, Kikka Koljonen ja Ville Rantala. Kiitokset mahtavasta viikonlopusta ihanille kouluttajillemme(kin)!

Paikalle oli saapunut kolme pikkunakettia tämän vuoden pentueesta: Tinka, Ilo ja Caro. Tinka ja Ilo olivat edelleen melko samanlaisia ja oloisia keskenään, Tinkassa vain pieni ripaus enemmän energiaa ja korkeammat pomput :-D Caro erottui näistä kahdesta vähän erilaisella ruumiinrakenteella ja harkitsevammalla luonteella. Kivoja pentuja kaikki tyynni! Loput Redadictit olivat Milan pentueesta: Nitro, Kairo, Otto ja norjalaistunut Jing sekä saksalaistunut Kimi. Voi pojat, kuinka samanlaisia pojat olivatkaan. Kaikilla riitti vauhtia vaikka muille jakaa. Kaikki vaikuttavat lupaavilta noutajan aluilta ja viikonlopun treeneissä nähdyn ja saatujen ohjeiden avulla uskon jokaisen läpäisevän taipparit ensi kesänä.

13.10 Tuloksia ja muuta

Paljon on taas ehtinyt tapahtua sitten viime päivityksen. Mutta vaikka "päiväkirjaan" ei ole tullut kirjoitettua, olen kuitenkin yrittänyt päivitellä tulokset koirien kohdalle. Täytyy tosin tunnustaa, että uuden ulkoasun tekeminen on jäänyt vähän kesken ajan puutteen vuoksi. Ulkoasun kanssa muuttui jonkin verran myös rakenne ja tästä aiheutunut työmäärä on melkoinen. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

Tulospuolesta ovat vastanneet mm Hulda ja Essi, jotka ovat napanneet tokossa ALO1-tulokset. Eetu ja Liisa nappasivat myös NOU1:en Pomarkussa. Onnittelut!

Bitti, Rasa ja Daisy pyörähtivät kehässä SNJ:n päänäyttelyssä. Rasa esiintyi omaan vauhdikkaaseen, mutta tyylikkääseen tapaansa ja sai lopulta kotiin viemisiksi VSP-ruusukkeen. Daisykin esiintyi mukavasti, mutta jäi ilman KP:tä. Bitin kanssa toiveet olivat korkealla, mutta odotukset epäilevät. Muut Belgialaiset tuomarit kun ovat täräyttäneet käteen vain punaista nauhaa. Gera Toeters-Riethoff piti kuitenkin meidän karvapallosta ja sijoitti sen lopulta PN kakkoseksi. Sijoitus tiesi myös viimeistä sertiä ja Bitin valioitumista. Ihanaa :-D

22.9 Tollereiden tokomestaruudessa Kuopiossa

P*a reissu, mutta tulipahan tehtyä? No ei nyt sentään, joskin tulosten puolesta olisi kyllä ollut paras jäädä kotiin. Speedy teki hyvät paikallaolot, seuraaminen oli OK lukuun ottamatta lopun herpaantumista, idari OK. Luoksetulosta ne mokailut sitten alkoi. Kutsuin luoksetulon alusta tarkoituksella varovasti, Speedy lähti, mutta pysähtyi omia aikojaan. Ei siis ilmeisesti ollut ollenkaan varma pitikö tulla vai ei. Pysähdyksetkin aika kehnoja, mutta liikkeestä kuitenkin tuli pisteitä. Ruutu meni alusta alkaen huonosti, merkille ei mennyt merkin taakse ja minä sitten päätin korjata tämän uudella käskyllä (ihan tulevaisuutta ajatellen). Ruutuun ok. Sitten olisi toivonut koirankin ajattelevan tulevaisuutta, sillä se ryökäle teki sen mitä varten treenattiin viime viikolla eli karkasi ruudusta jo liikkeenohjaajan käskystä. Ohjattu oli muuten ihan OK jos ei oteta huomioon kapulantappoyritystä, joka tosin päättyi ketjupannan valahtamiseen speedyn suuhun! Keplotteli pannan kuitenkin pois suusta ja toi kapulan kauniisti. Hyppynouto oppikirjasta. Tunnari suolesta. Erittäin kaunis ja näyttävä kapuloille meno ja siellä työskentely, mutta kun se noudettu kapula oli väärä. Kaukot sentään oli ihan hienot. Tuloksena siis hikinen kolmonen. Tämä suoritus nyt vaan pistää miettimään mitä tekisi jatkossa. Koira osaa, mutta ilmeisesti se vaan ei pysty kisoissa keskittymään ja tekemään oman tason suoritusta. Toisaalta se kovasti tykkää tokosta ja haluaa tehdä temput, mutta kuitenkin selkeitä mokia tulee aika paljon. Veikkaan että sen hermot ei kerta kaikkiaan anna myöden olla rauhallinen ja kuulolla. Auttaako tässä sitten "siedättäminen" eli paljon kisaaminen? Vai pitäisikö jo antaa olla? Täytynee katsoa ja kokeilla.... Bitti starttasi avoimessa ja oli oma itsensä. Vähän vakava, mutta erittäin tunnollinen. Maahanmeno meni nollille, sillä ilmeisesti en itse antanut samanlaista käskyä kun normaalisti. Toinen käsky tuli liian myöhään, jotta pisteitä olisi herunut. Luoksetulo oli ysin arvoinen ja muut sitten kymppiä. Erityisen tyytyväinen olen noudon palautukseen. Haluan palautuksen eteen eikä aina ole ollut kovin helppo homma Bitille käsittää, että suoranakin voisi istua. Lopputulema oli 176 pistettä ja AVO1. Erittäin tyytyväiseksi minut tekee se tosiasia, ettei B ottanut yhtään häiriötä kehän ulkopuolelta. Tavoitteena olisi panostaa talven aikana tokoon sen verran että maaliskuussa uskaltaisi startata VOIttajassa.

Kiitokset Häyrisille, jotka majoittivat meidän koko köörin yöksi! Oli myös oikein mukava tavata Tinka ja Pihka. (Kyllä maakuntamatkailu kannattaa!) Katsotaan, josko muistikortilta löytyisi muutama kuva näiden säihkysäärien omille sivuille :-D. Äiti ja Isä hoivasivat ja jututtivat Tiitusta ja Nina & Harri Kössiä, Kiiiiitos hoidosta! Onnittelut myös Lauralle & Donnalle tokomestaruudesta ja Jussille & Viskille tokotulokkaan tittelistä!

9.8.2008 Tollerinome ja toller Show

Tollerivuoden kohokohta kotimaassa on taas ohi. Nome ja Show järjestettiin taas pitkästä aikaa peräkkäisinä päivinä ja pakko kyllä myöntää että fiilistä oli enemmän kuin aikaisempina vuosina. Tosin mun "fiilistelyt" alkoivat jo aiemmin kun sain "fiilistellä" vastaanottamalla nomen ilmoittautumiset ;-D

Bitin juoksun osuminen juuri tälle hetkelle sai aikaan sen, että Speedy sai startata alokkaassa. Meidän ruutumme tuomari oli Erkko Salo. Tulos se tuttu nolla, mutta ihan uudesta syystä johtuen. Riistarohmu-Speedy jätti riistan! Tai olisi jättänyt jos en olisi puuttunut peliin, vaatimalla varista palautettavaksi. Koehan loppui meidän osalta siis tähän. Olimme aiemmin kyllä ehtineet suorittaa ohjauksen ja markkeeraukset, joten ihan heti ei tarvinnut tuomaria kätellä. Iltapäivällä pääsin kättelemään Saloa uudelleen kun Kössi starttasi avoimessa luokassa. Salolle oli siis laitettu puolikas alokasluokka ja puolikas avoin luokka, jotta kaikki alempien luokkien tolellerit pääsivät starttaamaan. Ilahduttavan paljon niitä olikin ilmoittautunut, 19 kpl. Voittajassa ei valitettavasti tänä vuonna olisi startannut yhtäkään punaturkkia, joten luokkaa ei järjestetty. Mutta takaisin siihen Kössin starttiin... Koe alkoi vesiohjauksella noin 50 metrin päähän suoraan ulapalle. Teetti jonkin verran työtä saada herra jukuripää ulos kaislikosta, mutta kun se siitä lähti, oli meno varmaa. Sorsa saatiin ylös ja siirryttiin markkeerauksiin. Ensimäiset heitot olivat sen verran epäonnistunut kokonaisuus aseen reistailun ja matalien heittojen kanssa, että tuomari antoi käskyn uusia suoritukset. Kössi nouti lopuksi vain toisen, ja senkin hieman avustettuna, joten en edes yrittänyt lähettä sitä toiselle vaan pyysin saada siirtyä hakuun. Haku olikin Kössin heiniä ja se toi neljä viidestä riistasta minkä jälkeen sain kytkeä koiran ja jäädä jännittämään tulosta. Avoimen luokan muut tollerit olivat Jimi & Mika ja Linus & Päivikki. Illaan suussa Kössi palkittiin AVO2 - tuloksella. Kössi oli luokan paras tolleri, kruunattiin nomemestariksi ja saimme vielä AVO/VOI-luokkien parhaasta yhteistyöstä jaettavan pystin. Makeimmalta kuitenkin tuntuu se, että meillä on nyt plakkarissa tulos, jolla saamme heittää hyvästit ruotsin näyttelyvaliolle ja Kössistä tulee ihan oikea ruotsin muotovalio. Näitä aitoja ruotsin valioita kun ei kovin montaa ole, joten on oikeastaan *aivan mahtavaa* saada Kössin nimi näiden muiden maineikkaiden koirien listalle. Enkä nyt toki ole kovin pahoillani siitäkään, että tuo kohta 10 vuotta täyttävä pappa suorittaa fyysisesti vaativan kokeen ilman ongelmia. (Oli muuten ajatuksissa lahjoittaa nomemestaruuteen Vanha Käpy -kiertopalkinto iäkkäimmälle starttaajalle, mutta tämä suunnitelma sitten jäi... Ehkä ensi vuonna...)

Kössin jälkeläiset Oona, Rilla ja Essi starttasivat alokkaassa Antti Nurmen arvosteltavana. Oonalle tuli vihdoin se kauan odotettu ja kaivattu ykkönen! Jihuu! Onnittelut! Rillan koe loppui lyhyeen sen kieltäydyttyä menemästä veteen ja Essin tulos oli myöskin pyöreä nolla. Alokkaassa toinen tuloksen (ALO1) saanut tolleri oli Siipiveikon Muusametsätähti & Anna Rantala, joten Muusasta tuli näin ollen nometulokas mallia 2008. Onnittelut!

Sunnuntaina oli näyttelyn vuoro. Rasa esiintyi pikkunarttupennuissa ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Daisy oli samassa luokassa, mutta ei tällä kertaa sijoittunut. Molemmille kuitenkin oikein mukavat arvostelut :-) Kössi oli vetereeniurosten toinen, Speedy sai valioluokassa EH:n (kiitos Ninalle esittämisestä!) ja Tiitus oli valioluokassa kolmonen. Kaikki käteltiin paras uros-luokassa pois jo heti alkuun. Kössin poika Kamu sijoittui mukavasti käyttöluokassa toiseksi, onnittelut! Bitin sijoitus käyttöuokassa oli toinen, paras narttu -luokassa olimme aika pitkään mukana, mutta parhaat sijoitukset ja myös se kaivattu sert menivät kauniimmille. Redadicteista paikalla oli Otto. Otto sitten otti ja edusti koko rahalla... Voitti ensin junioriurokset ja oli paras uros-kehässä seitsemän parhaan joukossa sekä vei kotiin sertin! Wau! Onneksi olkoon Johanna, Samuli & Otto! Päivän päätteeksi Kössi palkittiin Nitro-purkilla, jonka saa paras dual purpose tolleri (nome + näy). Tähän on hyvä päättää meidän papan ura!

8.9.2008 Luonnetestituloksia

Teppo ja Tiltu ovat käyneet luonnetestissä. Tepolle yhteensä 95 pistettä. Toimintakyky -1, Tiltulle 170 pistettä (Toimintakyky kohtuullinen +1, Terävyys Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua + 1, Puolustushalu; Pieni +1, Taisteluhalu; Kohtuullinen +2, Hermorakenne; Hieman rauhaton +1, Temperamentti; Vilkas +2, Kovuus; Hieman pehmeä +1, luoksepäästävyys; Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin +3, Laukausvarma +++)

10.8 Helsingin kesännäyttelyssä

Bitin kanssa pyörähdimme kesänäyttelyn kehässä näyttäytymässä Belgialaiselle Monique van Bremptille. Ei ollut Bitti taaskaan Belgialaisen makuun ja tuloksena EH.

9.8 Hollolan WT

Jesh, WT ALO1 plakkarissa ja kohti uusia haasteita! Tosin seuraavaksi taidamme odotella Bitin juoksuja ja se tarkoittaa sitten käytännössä vähän pidempää taukoa kisaamiseen. Niitä juoksuja on tosin odoteltu jo pieni tovi, joten sinänsä oli jo kiva, että pääsimme Hollolan WT:hen osallistumaan. Bitin lisäksi olin jossain mielenhäiriössä ilmoittanut myös Speedyn. Speedyn suoritus päättyi ALO3-tulokseen, koska hausta saimme vain 5 pistettä eikä kolmosta korkeampi palkintosija ole mahdollinen vaikka yhteispisteet sen sallisivatkin.

Päivän tehtävät alkoivat hakutehtävällä. Pellolla oli kostea sarka, johon damit oli heitetty. Laukauksen ja ensimmäisen lähetyksen jälkeen sai koiraa mennä ohjaamaan vähän lähempää. Speedy suoritti tehtävän itselleen uskollisella tyylillä: jalkojaan käyttäen :-D Eli koira oli jatkuvasti karkaamassa oikealta alueelta ja aina kun sain sen sinne takaisin, ei nenä ollut päällä ollenkaan. Erittäin positiivista kuitenkin oli se, että koira pyrki kauas eli olisi uskaltanut edetä itsenäisesti ja toisekseen se kuunteli erittäin kuuliaisesti pilliä ja ohjeita! Bitti suoritti tehtävän erinomaisesti. Heti lähetyksen jälkeen se löysi etumaisen damin ja toisella lähetyksellä se ehti ottaa vainun saran ulkopuolelta saran sisään ennen kuin ehdin antaa lisäohjeita.

Pitkässä markkeerauksessa molemmat tekivät hyvää työtä lukuunottamatta lähtökiljahdusta Speedyltä. Kolmas tehtävä oli markkeeraus ojan yli, seuruuttaminen ojan toiselle puolelle ja ohjaus äskeiseen damin putoamispaikkaan. Speedy teki hyvän työn pientä ääntä lukuun ottamatta. Bitin suoritusta kämmäilin itse antamalla lisäohjeita liian aikaisin sekoittaen koiraa. Ääh... Viimeinen tehtävä oli vesiohjaus, ensin laukaus, seuruuttaminen rantaviivaan ja ohjaus. Speedy oli aivan hiirenhiljaa ja suoritti muutenkin hyvin. Bitti samoin, joskin damin löytyminen vaati hieman enemmän työtä.

Varsinaista finaalia ei kokeessa ollut, mutta kahden koiran päädyttyä samoihin pisteisiin pidettiin uusinta. Bitti ja flatti tekivät walk upp tehtävän. Bitti oli muuten hyvä, mutta dami tippui palautuksessa :-( Flatin kohtaloksi koitui kuitenkin piippaaminen, jotka tuomarit arvostelivat pahemmaksi virheeksi. Niinpä Bitin sijoitus kisassa oli toinen kun flatti oli kolmas. Voiton vei konkari Maaret Nikkanen, onnea!

9.8 muitakin tuloksia

Onnittelut Rillalle (Eve & Kössi) alokasluokan ykkösestä tokossa sekä Puntille (Itu & Kössi) Mejä AVO1:stä! Onnittelut!

5.8 specialen!

Specialen -  sinne vaan täytyy päästä aina uudelleen ja uudelleen. Tänä vuonna Specialen järjestettiin Tukholman kupeessa. Lähempänä kuin koskaan, mutta silti lähdimme aikaisemmin kuin muilla kerroilla liikkeelle eli jo keskiviikkona. Syynä tähän Barkarbyn Outlet "kylä", jonne hurautimme heti lautalta. Suuremmilta heräteostoksilta vältyttiin :-D. Tämä tosin johtunee siitä, että joko minä tai Jani pidimme autolla seuraa koirille. Matkamme "sihteeri" Heidi sai siis tupla-ajan shoppingilleen. (Vähän epistä!). Iltapäivällä pääsimme Gålön mökkikylälle, missä meitä odotti ihan mukava maja. Vesi ei tullut sisään tai mennyt ulos muuten kuin ikkunasta heittämällä, mutta muuta puutetta siinä ei sitten ollutkaan. Mukaan oli toki varattu grillausvehkeet, ja torstai-illaksi saimme sopivaa ruokaseuraa viimeisimmän pentueen isän Quizin omistajista Tinasta ja Jörgenistä.

Perjantai oli Bitin "työpäivä" kun osallistuimme WT:n alokasluokkaan. Aloitimme muistimarkkeerausrastilta. Heitto mättään taakse, jonka jälkeen koiran kanssa kierrettiin puu ja lähetettiin koira noutoon. Tehtävä sujui meiltä oikein hyvin ja ensimmäisen noudon syndroomasta on näemmä päästy eroon kun en itse näytä niin jäykältä. Toinen tehtävämme oli lähihakurasti. Koira lähetettiin etsimään dameja, jotka valehtelematta olivat kahden tai kolmen metrin päässä. Bitti aloitti vauhdikkaalla loikalla alueen läpi, mutta kuunteli ohjeita erinomaisesti ja saimme kaikki damit hyvällä tyylillä ylös. Kolmanneksi tehtäväksi valitsimme markkeerausrastin, jossa ensin seuruutettiin koiraa viitisen metriä ja laukauksen, heiton ja tuomarin luvan jälkeen lähetin koiran. Tämäkin tehtävä OK. Vesimarkkeeraukselle saimmekin odotella aika pitkän tovin ja koira selvästi menetti jo keskittymiskykyään. Meidän kohdalla heitto meni muita heittoja pidemmälle, mikä saattoi vaikuttaa Bitin veteenmenoon. Se ei nimittäin ollut vahvin mahdollinen ja joudinkin antamaan muutaman lisäkäskyn jotta koira eteni perille asti. Jälkikäteen tosin tuli mieleen että emme ikinä ole käyneet meren rannalla, joten mahdollisesti silläkin osuutta asiaan? Viimeisenä tehtävänä suoritimme markkeerauksen ja ohjauksen yhdistelmän. Koira lähetettiin alamäestä noutamaan ylämäkeen tullutta markkeerausta. Dami meni aivan puskaan eikä Bitti saanut sitä itsenäisesti ylös koska etsi kokoajan liian oikealla tai liian takana. Ohjauksessa tuli noutaa salaa sijoitettu dami markkeerauksen putoamispaikalta. Väsymys alkoi näkyä tässäkin, sillä Bitti pysähtyi kerran kyselemään ohjeita, mutta tämän jälkeen tehtävä suoriutui ihan kivasti loppuun. Viimeisten tehtävien vähän huonommista pisteistä huolimatta meille heltisi paikka finaaliin 88 pisteellä. 94 pisteellä finaalipaikan lunasti "peruskierroksen" paras koira Jill the Mayflowerdancer vom Lech-Toller Nest, joka finaalin jälkeen kruunattiin luokan parhaaksi koiraksi. Bitti teki finaalin walk upissa hyvää työtä kankeasta ohjaajasta huolimatta ja sijoittui kakkoseksi. Kolmonen oli Mic-Mac Hunter's Donoma saksasta, neljäs oli saksalaistunut Tiituksen Cayuga-sisko Vildandens Belladonna af Tingcha ja viides ruotsalainen Renarder's Keystone Papaya. Saksalaisilla saattoi siis olla hymy herkässä :-D Bitti palkittiin myös hakurastin parhaana koirana - kuulemma. Emmepä itse olleet paikalla palkintojen jaossa prkl... Mutta eipä siitä sitten enempää... Loppu perjantai vierähtikin grillailun merkeissä seuranamme Jingin emäntä ja isäntä Johanna ja Henrik sekä naapurimökin Anna ja Ville.

Lauantai vierähti metsästyskokeita seuratessa koirien rentoutuessa mökissä. Mestarklassissa oli yli kaksikymmentä starttia, joten luokka oli jaettu kahden pisteen välille. Puolet jäi siis näkemättä, mutta hyvän yleiskuvan suorituksista sai näinkin. Näin kasvattajan näkökulmasta oli valitettavaa että koe suoritettiin dameilla, joten riistankäsittely jäi näkemättä. Bitin kanssa olemme erittäi ylpeitä Bitumiitin äipästä Gremmystä, joka voitti luokan. Junnumestaruuden koe sentään oli riistojen kanssa. Junnukoirista näin Kössin jälkeläisten West Coast Tollersin Morranin "Kaxi":n ja West Coast Tollers Muminin eli Red Baronin suoritukset. Molemmille tuli nollat, sillä valitettavasti yksikään riista ei noussut sponttaanisti. Arvatkaa, mitä tehtiin illalla? No grillattiin :-D Alunperin ohjelmaan oli suunniteltu perinteinen kaikkien yhteinen barbeque meren rannalle, mutta rankkasade sai väen kaikkoamaan omiin mökkeihinsä. Niinpä mekin siis pysyimme tiiviisti katoksen alla, seuranamme Annan ja Villen lisäksi Riikka ja Nina.

Sunnuntaina oli perinteisesti vuorossa näyttely. säätiedotus oli luvannut jatkuvaa sadetta *kiva*, mutta päivä oli aurinkoinen ja taivas aukesi vasta illan suussa. Pientä tuskaa aamupäivään aiheutti ongelma kahden kehän välillä jakautumisesta, mutta onneksi luottokaveri Nina oli valmis auttamaan. Thanks! Mutta onnistuin kuin onnistuinkin ensin esittämään Kössin ja sieltä sitten kiitämään Bitin kanssa toiseen kehään. Vanha pappa on kyllä ehdottomasti parhaimmillaan ulkonäyttelyissä ja onnistuikin olemaan senioriurosten kaunein. Bitti esiintyi myös oikein kauniisti ja päätyi käyttöluokan toiseksi heti Tiituksen siskon Nellyn perään. Nelly oli myös PN-5, joten ei me huonolle hävittyy, joskin tästä Nellyn perässä tulemisesta tuntuu tulevan tapa. Sama kuvio WW:ssä, nimittäin. Paras narttu-kehässä Bitti tippui jatkosta jo melko alussa. Kössi sen sijaan pysyi aina vaan mukana parhaan uroksen tittelistä kisattaessa. En oikein itsekään tajunnut koko tilannetta, sillä en todellakaan osannut odottaa noin hyvää menestystä. Kössin lopullinen sijoitus oli nimittäin toinen Dreamer Coda from Roe's Placen jälkeen. Bitti osallistui Viljon, Ibn giblin ja Jambon kanssa Lech-toller Nestin kasvattajaluokkaan. Sijoitus toinen heti Lauvstuan perässä eli ei ollenkaan pahempi homma. Finaaleissa kisattiin vielä parhaasta seniorista. Vastakkain Laustuas Samantha Fox ja meidän pappa. Uskomatonta, mutta totta: Kössi voitti :-D Aivan ihanaa! Finaalejen lopussa iski rankkasade, joten pidimme näyttelyteltassa. Mitään ei kuultu, eikä pahemmin nähty, mutta hengessä oltiin mukana. Viimoiseksi taituroimme teltan autoon, ajelimme lautalle ja illastimme hyvässä seurassa. Tällä kertaa ei tarvinnut grillata itse, phuuh. Maanantaina lautta oli Turussa ja pääsimme sieltä taas suoraan töihin (Jip-pii!)

Näyttelyssä oli edustettuna myös Kössin ruotsalainen jälkikasvu varsin mahtavin tuloksin! Topan ja Kössin pennut sijoittuivat pikkupennuissa niin, että Impa-tyttö (A. Fiina i Kråksången) voitti luokkansa, Fiina (A. Fiinfiina) oli neljäs ja Gnista (A. Fiinemang) oli viides. Pikku-urosten toinen oli Toppen (A. Fiinlir). Sushin ja Kössin pennuista junnu-narttujen kolmanneksi ylsi Kaxi (WCT Morran) ja viidenneksi XX (WCT Lilla My). Junnu-urosten voiton vei Rasti eli Nitric God Created Fox, mutta heti Rastin kannoilla peräti kolme Sushi-Kössi -poikaa: Kosi (WCT Snusmumriken), Charlie (WCT Sniff) ja Red Baron (WCT Mumin)! Redadicteja hienosti edusti Jing, mutta jäi valitettavasti ilman HP:tä.

Onnittelut kaikille viikonlopun menestyjille ja erityisterkut Lech-Toller, West Coast Tollers ja Agrosofen jengeihin! Ja kiitos kaikille rakkaille ystäville, jotka taas teitte matkasta mahtavan mukavan ja ikimuistoisen! Pian taas nähdään... :-D

Kuviakin reissusta toki löytyy...

25.7 Lyyli

Kössin tytär "Lyyli" Jadored's Red Rocket on ollut sijoituksessa Anu Koskivaaralla, mutta siirtyy nyt Anun omistukseen. Lyyli on mukava, tasapainoinen ja hauska koira, mutta ei aivan kaikilta osin täytä toiveita, jotka jalostuskoiralle asetan mm uimahaluttomuutensa ja turkittomuutensa vuoksi. Suurin vaikutin on kuitenkin kahden pentuesisaruksen allergia. Toivotamme Anulle ja Lyylille onnea jatkoon!

17.7 pennut testattu

Pentujen pentutesti oli eilen keskiviikkona. Iso kiitos taas Janne Ruokoselle, joka testasi naperoita vakaalla ammattitaidolla ja antoi pennuille sekä niiden uusille omistajille hyvät eväät tulevaan. Kaikki pennut olivat kuulema hyvää keskitasoa laajalla skaalalla mitattuna, vaikka pieniä eroja pentueen sisällä olikin. Bertta ja Elina osoittautuivat testissä samanlaisiksi menokengiksi ja päällepäsmäreiksi, joiksi niitä olen laumaa seuraamalla ajatellutkin. Calle oli "laumacalleen" verrattuna pienoinen yllätys; testitilanne sai sen pidättyväisemmäksi ja harkitsevammaksi ja vapautuminen kesti jonkun aikaa. Alma oli tasainen oma itsensä ja Danielakin lähti käyntiin kunhan oli ensin vetänyt vieterinsä.

Tänään on vielä eläinlääkärin tarkastus, sirutus ja verinäytteiden otto Optigenille. Viikonlopun aikana pennut sitten muuttavatkin kaikki uusiin perheisiinsä: Alma Kajaaniin, Bertta Ikaalisiin, Calle Ruotsiin Björsäteriin, Daniela Ouluun ja Elina Kuopioon. Toivotamme pennuille onnea ja menestystä uusissa kodeissaan!

14.7 Ruskasta TVA!

Kössin ja helmin tyttärestä Ruskasta on tullut tottelevaisuusvalio! Kolmas ykkönen tuli SNJ:n mestaruuskokeessa, jossa Ruska ja Juha sijoittuivat hienosti toisiksi. Onnittelut parivaljakolle!

14.7 Viikonlopun tulokset

Taas on ahkeroitu näyttely- ja koerintamalla: Redadictit Otto ja Nitro kävivät näytelmöimässä ja saivat kumpainenkin tykönään ERI:n ja sijoittuvat PU-luokassa. Onnittelut! Velipoika Kairo kävi jo vähän aiemmin korkkaamassa näytelmät Nummijärven arvosteltavana saaden H:n. Mutta senhän saa jokainen huippukoira joskus ;-D Miellyttävästä Mejä-potista vastasivat Even ja Kössin tyttö Essi ja Itun ja Kössin poika Teppo: kumpaisellekin Karttulan kokeessa AVO1. Onnittelut!

14.7 Maailman voittajassa

Kun WW kerran oli noinkin lähellä kun Tukholmassa, pitihän sinne päästä. Bittikin oli ilmoitettu jo aikaa sitten vaikka vähän uumoilinkin sen olevan bikku-bikku-bikiineissä. Ja niinhän se olikin. Jossain vaiheessa jo vannoin jättäväni sen kotiin, mutta sen aikeen vastakommentit "onhan ne muutkin nakuja" ja "mitä, pitääkö mun hoitaa nakettien lisäksi neljä koiraa?" saivat mielen muuttumaan ja Bitti pääsi Ramonin seuraneidiksi. Pyörähtihän neiti sitten kehässäkin. Lauantain erkkarissa ERI ja itse WW:ssä EH. Se nyt ei ollut mikään yllätys, sillä belgialainen tuntui pitävän enemmän sellaisista koirista, joita hänen kotiseuduillaan tunnutaan suosittavan. Luoteis-Euroopassa harva tolleri toteuttaa itseään alkuperäisessä käyttötarkoituksessa ja siellä koirat ovat enemmän show-tyylisiä runsaine turkkeineen jne. Mutta näyttely on näyttely ja muut lajit on muita lajeja. Kaikelle löytyy aina kannattajansa :-D. Reissun toinen tarkoitus oli urosten bongailu. Muutama mielenkiintoinen yksilö löytyikin.... Kolmas juttu oli tavata tuttuja ja jutun juurta olikin sitten varsin mukavasti niin norjalaisten, ruotsalaisten kuin suomalaistenkin kanssa. Johanna ja Jing olivat myös paikalla ja tekivät kyllä minusta erittäin ylpeän sijoittumalla neljänneksi Junioritittelistä kisattaessa! Ja tietenkin vielä iso kiitos matkaseurasta Ramonille ja Saijalle.

25.6 uusimmat uutiset

Niin se vaan on aika vierähtänyt tovin eteenpäin Pennut ovat vieneet ison osan. Oikeastaan kaiken sen, mikä töiltä ja muiden koirien hoidolta on jäänyt. On ne vaan niin hauskoja naketteja oppiessaan joka päivä jotain uutta ja ihmeellistä. Osaavat nyt jo leikkiä keskenään ja vähän leluillakin. Hampaat on terävät, joskin voima vielä puuttuu. Toistaiseksi. Onneksi! Maito on edelleen nam, nam, mutta ihan aikuisten koirien ruokaakin on jo maisteltu. Ulkoilu on ollut melko vähissä, sillä sää on ollut aivan kamala. Kamera ei valitettavasti ole juurikaan pysynyt räpylässä, joten otoksia ei montaa ole.

Valitettavasti meillä kävi varsin epämieluisa vieras. Nimittäin kennelyskä. Ilmeisesti Tiitus sen jostain nappasi ja tartutti ensin Speedyn, sitten Bitin ja lopulta Kössin ja Oonan. Pentuihinkin se valitettavasti iski niiden ollessa pariviikkoisia. Onni onnettomuudessa, niiden oireet Callea lukuun ottamatta olivat varsin lieviä. Nyt tilanne on kuitenkin jo rauhoittunut ja pennut pääsevät kokemaan uusia juttuja.

Muut ovat toki ahkeroineet, kuten Suomen suvessa kuuluu. Tulos- ja kuvapäivityksiä on tullut tyrkättyä sinne sun tänne, en vaan enää muista minne :-(

3.6 josh ja sue tittelijahdissa, JOSHILLE WCX

Varsin iloisia uutisia rapakon toiselta puolelta. Sue ja Josh ovat napanneet titteleitä sikäläisissä metsästyskokeissa. Ensin he läpäisivät WC:n, joka oikeuttaa tavoittelemaan WCI-titteliä. Sen läpäisemällä voi tavoitella WCX-titteliä. Pari suoritti nämä kaikki tasot samana päivänä ja Josh on siis tätänykyä virallisesti Redadict Road Runner WCX! Erinomaista, isot onnttelut! Tästä parista varmasti kuullaan vielä (ihan vaan vähän omakehu haisee), Joshhan on on tällä hetkellä vain 10,5 kk ikäinen. Tähän mennessä nuorin WCX-tittelin ottaja on tittelinsä 17 kk iässä napannut Sassy, Foxgrove's Whirtling Dervish. (Ihan vaan pikkukuriositeettinä mainittakoon, että samana päivänä Daisyn siskopuoli Foxgrove's Just Whistling Dixie sai samat tittelit 12,5 kk ikäisenä)

1.6 pentukuulumisia ja mejä-tuloksia

Pennut ja Oona voivat hyvin. Kakarat kasvavat kohisten, vaikka aluksi olikin hieman tenkkapoota maidontuotannon käynnistymisen kanssa. Mutta siitä selvittiin ja naketit ovat varsin tyytyväistä ja hiljaista sakkia. Mikäs tosin siinä syödessä, nukkuessa, kömpiessä ja taas syödessä....

R & R -pentueen Nitro on mejäillyt itselleen ekassa kokeessaan AVO1 -tuloksen 47 pisteellä. Onnea Nina ja Nitro! Saman pentueen Jing mejäili niinikään ensimmäisen kokeensa Norjassa saaden ykköstuloksen HP:n kera. Onnittelut Johanna & Jing!

29.5 Alma, Bertta, Calle, Daniela ja Elina

Oonan viisikko syntyi eilen keskiviikkona 28.5.2008. Kun alkuun päästiin, tapahtui kaikki puolessatoista tunnissa. Kuten nimistä Alma, Bertta, Calle, Daniela ja Elina, saattaa päätellä, koostuu pesue yhdestä pojasta ja neljästä tyttärestä. Äiti ja lapsokaiset voivat erinomaisesti!

21.5 Pentukuulumiset

Sunnuntaina suunnistimme Marja-Liisan kanssa Helsinki-Vantaalta Tukholmaan tutustumaan Topan ja Kössin jälkikasvuun. Kiitos kasvattajalle Annikalle, joka kiltisti antoi meidän touhottaa pentujen kanssa ja tutkiskella niitä joka kantilta :-) Yksi tytöistä tulee olemaan Marja-Liisan "Rasa", joten tavoitteena oli löytää se oikea pentu harrastuskaveriksi. Pentue on kaiken kaikkiaan ollut hyvin tasainen ja meitä olikin vastassa lähes identtinen kahdeksikko, joka koostuu neljästä suloisesta tytöstä ja neljästä potrasta pojasta. Kuvia luvassa jahka pentujen identiteetit ovat selvillä ja saan kuvat niiden omille sivuille.

Lomaillessamme kunnostautuivat kotimaassa tulosrintamalla erityisesti Kössin ja Even pennut: Huldalle ja Essille SERTit ja Rillalle kakkossija epävirallisessa Möllerissä. Onnea kaikille, tästä on hyvä jatkaa!

Oona on muuttanut meille ja sulautuu hyvin joukkoon. Vielä viikon verran pitäisi jaksaa odotella pentusten putkahtamista maailmaan. Odottavan aika on pitkä...

17.5 New yorkissa ja joshin luona visiitillä

Viimeiset kymmenen päivää on vierähtänyt Atlantin toisella puolen Janin ja Lauran & Tomin kanssa. Ensimmäiset pari päivää tutustuimme New Yorkiin ja sen nähtävyyksiin: Empire State Building, Vapaudenpatsas, Wall Street, Central Park, Time Square... Sää ei tosin suosinut näitä ulkoilmakohteita, joten tutuksi tuli myös mm Macy's. Ei ollenkaan hyvä kohde, sillä matkabudjetin ei voi sanoa pysyneen ihan mitoissaan enää sen jälkeen.

Upper East Siden taloja Central Parkista kuvattuna.

New Yorkista suuntasimme kohti pohjoista päämääränä Glen Robertsonin kylä Kanadassa. Mitäs siellä sitten? No, Josh tietenkin. Tupatarkastuksen aika, nääs ;-) Lauran kanssa seurasimme Joshin uuden omistajan Sue Kishin ja Pierre Mathieun treenejä ja keskustelimme niitä näitä koiriin liittyen. Josh voi hyvin ja on edistynyt "työssään" oikein mukavasti, joten kasvattajana voin kyllä olla hitusen ylpeä. Pojat kiertelivät lähikaupunkeja, joista Montreal ja Ottawa ainakin tulivat himpun tutuimmiksi.

Sue, Josh & Pierre

Suen luota mukaan tuli myös pienoinen tuliainen nimeltään Daisy.

Ennen paluulentoa kotimaan kamaralle ehdimme vielä käväistä kurkkaamassa miltä Niagaran putoukset näyttävät. Komiathan ne, alla todistusaineistoa American Fallsilta, joiden laidalla ei voinut välttyä kastumiselta ilman keltaista sadetakkia.

Reilussa viikossa auton mittariin tuli lähes kolme tuhatta kilometriä. Kaikenlaista tuli siis nähtyä ja koettua, vaikka amerikasta on nyt tarkastettu vasta pikkuruinen osa. Jos ei muuta, niin pikkuinen matkustajamme tottui matkustamiseen kertaheitolla ja näyttikin suurimman osan ajasta tältä:

Isot kiitokset vielä henkilöille, jotka tekivät matkastamme ylipäätään mahdollisen tai ainakin hyvin paljon rennomman kun ei tarvinnut huolehtia omien koirien voinnista. Kiitos äiti ja isä Tiituksen ja Speedyn hoidosta, Nina Kössin hoidosta ja Anna & Ville Bitin hoidosta!

4.5 tuloskuulumiset

Tulospuolen kunnia kuuluu ehdottomasti Redadicteille, me ollaan käyty vain napsimassa nollia :-( Eli ne Redadict-tulokset: Löwelle pari kipaletta tokon ALO:n voittoja hienoilla ykköstuloksilla Tiina Kinnarin ohjaamana, Jingille HP ja CK paras narttu kakkoseksi sijoittumisen kera kahdessa eri näyttelyssä Norjassa sekä velipoika Nitron ERI ja junnu-urosten voitto Lahti KV:ssä. Onnttelut!

Lyylikin kävi luonnetestissä ja selvisi varsin mallikkaasti. Lyyli oli lyylimäisen tasainen, joskin muutama erittäin voimakas pakoreaktio yllätti. Palautuminen kuitenkin oli nopea, joten homma hanskassa. Reagoida saa, mutta reaktio ei saa jäädä päälle. IMHO.

Speedyn ja Tiituksen kanssa tokoiltiin Porvoossa. Olisi voinut jäädä kotiin! Tiituksen kanssa päätin keskeyttää suorituksen Voittajassa, ennen kuin meidän välit menee lopullisesti poikki. Koira oli marsissa ja minä maassa. Alku ihan OK, mutta luoksetulon jätössä tarvittiin peräti neljä maahanmenokäskyä. Ruutuunkaan ei voinut mennä maahan. Aagh ja adjö tuomarille ennenkuin kisafiilingit on pahasti miinuksella. Speedy sen sijaan oli aivan ihana koko kisan. Tosin onhan se jo aikakin että saadaan rentoja kisasuorituksia, sillä koiran täyttää kohta seitsemän ;-D Paikallaolot, seuraaminen ja idari kymppejä, luoksetulo ysipuol. Jipii! Ei niin jipii oli ruudun taakse makuulleen meno ilman minkään valtakunnan käskyä. Nollahan se. Ohjattukin meni oman sössin takia pipariksi kun käskyt loppuivat kesken. Metallin noudolle tavanomainen tappo, samoin tunnareita piti perinteisesti pyöritellä. Kaukot oli omasta mielestä ihan jees, mutta tuomari ei tykännyt ja lätkäsi kuutosen. Hyvä alku ei pelastanut ja tulokseksi kolmonen. Hävettää...

Bitin kanssa WeeTeiltiin Wappuna Laukaalla. Arvatkaa tulos! No, nollahan se. Mutta ei tuostakaan voi mököttää, sillä koira oli ihan OK. Tehtävistä 19, 18 ja 15 pistettä sen yhden nollan lisäksi. Eli nuo tehtävät tuli suoritettua itse asiassa todella mukavasti. Nolla tuli markkeeraustehtävällä, jolla Bitti ei nähnyt heittoa, enkä saanut damia ohjauksellakaan ylös.

6.4 pirkan dameissa

Tollerikerhon joukkue Pirkan dameissa koostui tänä vuonna minusta ja Bitistä, Kössin ja Even tyttö Rillasta ja Sannasta sekä Milan ja Jounin pojasta Kairosta ja Niinasta. Rilla ja Kairo suoriutuivat tehtävistään innolla ja iän ja kokemuksen suomalla hyvällä tasolla. Joukkueemme sijoitus oli 8/17 eli ylpeitä voidaan olla :-)

Bitin kanssa aloitimme päivän hakutehtävällä. Kolmen minuutin aikarajan puitteissa löytyi neljä damia. Alku oli himpun tahmainen, mutta käynnistyihän se Bitin dieseli sitten kuitenkin. Ohjaus oli linjalle lähetystehtävä, jossa oli kaksi peräkkäin olevaa damia noudettavana. Toiselle lähettäessä jouduin kerran pysäyttämään ja käskemään uudelleen eteen. Muuten tehtävä meni ihan niinkuin pitikin. Kakkosmarkkeerauksesta Bitille täydet pisteet upean suorituksen päätteeksi. Hyvä, hyvä.

Yksilökisassa olivat mukana Itun ja Kössin pojat Eetu ja Roope. Valitettavasti en suorituksia päässyt näkemään, mutta ohjaajat vaikuttivat tyytyväisiltä.

5.4 Topan pennut syntyneet

Toppa eli Agrosofens Kastanjetta synnytti 2.4 neljä reipasta tyttöä ja neljä tomeraa poikaa. Ylpeä isä Kössi ja taustajoukot onnittelevat!

5.4 r & R -pentueen kuulumisia

Otto eli Redadict Rodeo Rider on ensimmäinen suomeen jäänyt Milan & Jounin pentu, joka on käynyt näyttelyssä. Oton sijoitus Korpilahdella oli PEK2 mukavan arvostelun kera: "Hyvät mittasuhteet. Riittävä luusto. Hyvä silmien väri. Hyvä purenta. Niukasti kulmautunut takaosa. Hyvänlaatuinen karva. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Rintakehä saa kehittyä. Hyvä luonne". Onnittelut.

Mila osallistui viikko sitten Kirkkonummella tokokokeeseen ja nappasi alokasluokasta kolmannen ykköstuloksen ja sai näin koulutustunnuksen TK1. Onnea!

5.4. kirkkonummen tokokokeessa

Ensin viikko ruotsissa ja heti kotiin paluuta seuraavana päivänä tokokokeeseen. Järkevää? Eipä juuri ;-D

Speedy oli tuttuun tapaan erittäin vauhdikas. Viikon treenaamattomuus kostautui erityisesti loppupuolen liikkeissä. On se vaan niin kivaa aina tappaa ne ohjatun kapulat ja säheltää tunnarin kanssa. Ei se varmaan koskaan opikaan, että ei sen puoleen... Mutta positiivista on tietysti se ettei tätä koiraa tarvitse kahdesti suostutella tekemään ja siksi sen kanssa onkin aina niin kokonaisvaltaisen iloinen mieli. Lopputulemana nippa-nappa ykköstulos.

Tiitus korkkasi VOI-VOI -luokan. Itseasiassa suoritus oli yllättävän hyvä huomioiden liikkeiden viimeistelemättömyys. Runsaasti pientä hiottavaa siis löytyy, mutta mihinkäs tässä kiire. Hyppynoudosta tuli valitettava nolla ja kun tunnarissakin koiralle jäi epäselväksi ettei ohjaajan mukana todellakaan tarvitse kääntyä, oli kokonaistuloksena hyvä kakkostulos.

Bitti oli taas Bitti. Työmoraali huipussaan ja 100% keskittyminen. Ei mitään erikoista, mutta erittäin tasaista. Taas se viimeistelemättömyys kostautui eli pari kertaa jouduin antamaan tuplakäskyn ihan naurettavissa tilanteissa kuten perusasentoon ottamisessa. Olisihan niitäkin voinut siis harjoitella... Mukaan osui myös työtapaturma eli liikkeestä seisomaan jäämisessä Bitti menikin maahan. Tuosta nollasta huolimatta kasaan saatiin ykköstulokseen tarvittava määrä pisteitä. Huh!

29.3. oona astutettu

Oona on käynyt tapaamassa Quizia ja nyt pidetään vaan peukkuja, että treffit tuottavat tulosta :-) Matka ja astutushommat sujuivat mallikkaasti, Quiz oli yhtä ihana kun muistelinkin ja isäntäväki hyvin vieraanvaraista. Enempää ei oikeastaan tässä vaiheessa voisikaan toivoa!

29.3 bitti ja speedy ruoveden näyttelyssä

Bitti ja Speedy näyttäytyivät Ruovedellä Raimo Louhiolle 24.3. Bitille "vain" EH ja Speedylle ERI ja PU-2 -sijoitus. Kiitos reissun onnistumisesta kuuluu taas Ninalle ja Janille, jotka lähtivät viemään koiria minun luikittua jo ruotsin puolelle. Kiitos Nina ja Kiitos Minna koirien esittämisestä!

22.3. Josh (aka toffe) on nyt kanadassa

Janin kirjoittamaa: Starttasin matkaan Toffen kanssa kotoa 11.3. aamusta ja lyhyen ajomatkan jälkeen istuimme muutaman tunnin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Siellä kun pitää olla vähintään kolmea tuntia ennen, mutta koiran kanssa kuulemma vielä aikaisemmin. Ruuhkaa ei ollut nimeksikään ja aika meinasi käydä pitkäksi molemmilla. Välillä käytiin ulkoilemassa ja taas jatkettiin lentoyhtiöiden esitteiden lukemista, kun kaikki mukana olleet lehdet oli luettu jo ennen lennon alkua. Tuntia ennen lennon lähtöä luovutin Toffen turvallisuusmammoille. He tarkistivat boksin sisältä ja ulkoa ja ottivat sen kärryyn vietäväksi muiden matkatavaroiden joukkoon. Itse kiirehdin turvatarkistuksen läpi portille ja kun vihdoin sinne pääsin, niin siitä saikin siirtyä suoraan koneeseen. Varmistin vielä henkilökunnalta, että koira on varmasti kyydissä ja koneessa pyysin lentoemoa muistuttamaan kapteenia, että ruumassa on elävä olento. Lento pääsi matkaan ajallaan noin klo.14:20.

Ennen matkan alkua olimme toki selvitelleen päivätolkulla, mitä kaikkia papereita ja todistuksia tarvitaan, että koiran saa viedä Suomesta Yhdysvaltoihin ja sieltä edelleen Kanadaan. Eri viranomaisia on ainakin viisi ja jokaisella omat säännöt ja tiedot. Mukana olikin tukku papereita jos jonkinmoiseen tarpeeseen. Olisihan sitä voinut lentää välilaskun kautta Montrealiin tai Torontoon, mutta näin lennon pituudesta olisi tullut koiralle aivan sietämätön. Eikä noin 800 kilsan ajaminen minusta tuntunut ollenkaan vastenmieliseltä. Lähinnä pidin sitä mukavana seikkailuna mm. läpi jenkkilän suurimman luonnonpuiston (Adirondackpark). Lennot, hotellit ja autot on nykyään helppo varata netistä ja hinnatkin pysyvät näin kohtuullisena. Lisäksi jenkkien palvelunumeroihin voi soittaa ilmaiseksi, kunhan asentaa itselleen Skypen ja pistää koneeseen mikrofonin ja luurit (ainakin niihin, joilla on toll free number = tollausvapaa numero...)

7,5 tunnin lentelyn jälkeen olimme JFK:lla New Yorkissa. Lento meni hyvin, eikä pahempia pomppujakaan osunut kohdille. Kiirehdin koneesta päästyäni turvatarkastukseen, jotta ei ihan koko koneellinen olisi siellä minua ennen. Hiukan jännitti, kun kolme edelläni ollutta passitettiin täydentämään maahantulokaavakkeet muualle ja sitä myöten valtavaksi paisuneen jonon perille. Harmaahiuksinen kiukkuinen äijä tarkasti paperini ja kysyi, mitä eläinperäistä minulla on mukana, kun sen kohdan kaavakkeista olin ruksinut (tässä vaiheessa teki mieli muistuttaa, että tuossa pään yläpuolella lukee "welcome"). Sanoin, että koira, joka toivottavasti odottaa tuolla matkatavarahihnan luona. Hän vain totesi, että tämä kohta tarkoittaa vain turkiksia ja muita eläimistä saatavia tuotteita ja suttasi valintani, löi pari leimaa ja päästi menemään.

Kiersin matkatavarahihnan ja en nähnyt koiraa missään. Sitten tajusin, että parikymmentä metriä sivussa oli tutun näköinen häkki. Siellä oli ihan hiljaista. Lähempänä häkkiä avasin suuni ja tämän jälkeen Josh (nimi vaihtui lennon aikana...) pitikin reilun viisiminuuttisen yksinpuhelun. Sain häkkiin pyörät alle ystävällisen lentokenttävirkailijan avustuksella ja tällä välin omakin laukku oli ilmestynyt hihnalle pyörimään. Sitten vain seuraavaan tarkistuspisteeseen. Siellä olikin paljon mukavampaa porukkaa. Näytin passin ja koiran "Export pedigreen" ja hillittömän nipun muuta paperia. Eipä heitä paljoa kiinnostanut muu kuin koira. "Lovely dog" ja niin pois päin. Äkkiä siinä oli neljä virkailijaa ihastelemassa Joshia ja kyselemässä, minkä rotuinen se on ja mistä se on tullut. Kotvan kuluttua totesin, että nyt meidän olisi mentävä, ennen kuin tulee pissat housuun, koiralle nimittäin. He olivat samaa mieltä. Niinpä sitä oltiinkin pian ulkona ja sain Joshin häkistä pissalle. Sitä tosin kiinnosti paljon enemmän maassa olevat purukumit ym. mahdollisesti syötävät roskat. Edellisestä ateriasta kun oli kulunut jo aivan liian kauan.

Seuraavana oli vuorossa kyydin järjestäminen autovuokraamoon. Taksijonossa oli oikein palveluhenkilökuntaa. He pistivät minut venttaamaan siksi aikaa, että saivat hankittua paikalle tarpeeksi ison auton. Siinä sitä sitten ählättiin häkkiä ja Joshia taksiin tumman taksikuskin kanssa. Hän ystävällisesti putsasi takakontin ja kaatoi kaikki penkit. Näinhän se häkki sinne saatiin ja päästiin muutaman kilsan päähän vuokraamoon.

Vuokraamossa kaikki sujui todella leppoisasti ja joutuisasti. Alta aika yksikön kädessä oli vuokrapaperit ja auton avaimet. Pariin kertaan kysyin, että onko ihan varma, että auton voi viedä Kanadan puolelle ilman erityistä lupaa. Näin kuulemma oli ja mitäpä sitä kyseenalaistamaan. Hehän vuokraavat autoja ammatikseen. Ennen starttia käytin Joshin kävelyllä ja annoin sille ruokaa. Tämän jälkeen oikea osoite navigaattoriin ja menoksi.

Navigaattorina toimineen kännykän näyttö oli niin pieni ja hankalalukuinen, että ihan vain sen vuoksi oltiin pari kertaa hukassa New Yorkin liikenteessä. Siellä oli vielä vähän ruuhkahäntiä liikkeellä, koska kello oli noin 19.00 paikallista aikaa eli liikennettä oli paljon. Lisäksi tiet olivat älyttömän kuoppaisia ja uraisia ja porukat ajavat vielä enemmän ylinopeutta kuin Helsingin liepeillä. Jossain vaiheessa totesin, että emme ole tiellä 87 pohjoiseen vaan jollakin toisella tiellä tosin samaan suuntaan. Eipä se meitä haitannut ja niinpä pysähdyimme vasta parin tunnin ajon jälkeen Pougheepsiessä (Ally McBieliä seuranneille tuttu paikka) pienelle huoltsikalle pissalle ja ostamaan kartan. Jatkoimme samaa tietä pohjoiseen ja vasta parin tunnin päästä vaihdoimme Albanyssa joen toiselle puolelle tielle 87. 120 matkanopeus oli ihan mukava, kunnes muistin, että autossa on mailimittari ja löysäsin vähän. Heti sen jälkeen olikin State Trooper tutkan kanssa heilumassa. Ei onneksi pysäyttänyt meitä. Poliiseja oli paljon ja he ihan oikeasti olivat pysäyttäneetkin autoja.

Noin puolenyön aikoihin olimme määränpäässämme Glens Falls nimisessä pikkukylässä. Siellä majoittauduimme Super8Motelliin, josta olin huoneen pikapikaa puhelimitse varannut noin viikkoa ennen Alunperin meidän piti jäädä 50 kilsaa etelämmäksi, mutta varauksen jälkeen tajusin tarkistaa, että saako sinne tuoda koiria. Ei saanut, joten se peruutettiin ja sitten vaan luuri käteen ja koiraystävällistä majapaikkaa etsimään. Huone oli ihan siisti ja suihkun jälkeen oltiinkin ihan kypsiä nukkumaan (olihan kello suomenaikaa 6.00 aamulla, joten päivä oli pitkä).

Aamulla ensimmäinen etappi oli mäkkäri (oli nimittäin motellin vieressä), josta piti saada aamiaista (lähinnä kahvia). Toki toffe oli aterioinut omansa ensin ja käynyt kävelyllä kantavan hangen päällä. Mäkkärillä pistin elämän risaiseksi ja ostin Deluxe Breakfast mealin. Se sisälsi pannukakkuja vaahterasiirapilla, munakasta ja pari hampparipihviä. Ei ollut oikein suomalaiseen makuun joten parin suupalan jälkeen dumppasin sen roskiin ja otin mukaan pelkän ison (ainakin 0,5 litraa) kahvimukin. Luonnonpuiston alettua kännykkäkin lakkasi kuulumasta ja seuraavat 300 kilsaa olivat mukavaa mäkistä ja lumista maastoa pienine vuorentynkineen. Tie oli hyvä ja kaksi kaistaa yhteen suuntaan, joten ruuhkista ei ollut tietoakaan. Aurinko paistoi, radiosta soi Born to be wild ja alla murisi 6 sylinterinen Chevroletin maasturi... Cool... eli viliposta näin suomeksi. Joshilla tosin oli tylsää ja pari kertaa piti käydä takapenkillä olleen häkin päällä kurkkimassa, vieläkö ajetaan kauan.

300 kilometriä oli nopeasti taitettu ja pian oltiinkin Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla. Raja-asema oli ilmeisesti remontissa, koska mistään kaistamerkinnöistä tai opasteista ei juurikaan ollut tietoa ja asfaltti oli kuin kynnöspeltoa. Muutaman kysymyksen ja passin tarkastuksen jälkeen päästiin jatkamaan matkaa Quebeckin -osavaltioon vai mitälie ne Kanadassa ovatkaan. Tiesin kyllä, että siellä puhutaan ranskaa, mutta en sitä, että siellä on lähes kaikki kyltitkin vain ranskaksi ja ehkä pienellä präntillä englanniksi. Quest ja est tulivat tutuiksi eli länsi ja itä. Samoin Aret (Stop). Montrealin kupeessa liikenne oli vilkasta ja tiet todella huonokuntoisia. Välillä tuli semmoista tälliä autoon, että oikein kävi sitä sääliksi. Pysähdyimme Montrealin jälkeen johonkin pikkukylään nauttimaan Subwayn antimista. Onneksi on tullut pari kertaa ruokatunnilla niissä käytyä, niin osasi tilata jotain järkevää, vaikka listat olivat ranskaksi. Aterian jälkeen Josh ulkoilemaan kinosten keskelle ja taittamaan viimeisiä 50 kilsaa. Tie muuttui pienemmäksi ja huonokuntoisemmaksi. Lisäksi tiellä oli lunta ja jäätä ja penkat olivat valtavat. Onnkeksi oli neliveto alla. Vihdoin olimme Glen Robertssonissa ja pienen etsinnän jälkeen oikea aukko kinoksesta löytyi ja pääsimme Suen pihatielle.

Päivä kului rupatellessa, ulkoillessa ja syödessä. Josh ulkoili ja vähän leikki Suen kanssa ja  myöhemmin illlalla se vietiin viikoksi Suen siskon luokse "karanteeniin". Suella nääs oli pienet pennut kotona, eikä hän halunnut ottaa mitään riskejä täysin vieraan koiran kanssa. Sinne hän sitten jäi. Toisaalta oli haikea olo, mutta toisaalta helpottunut. Olihan se tiedossa jo etukäteen, että Josh ei jää meille asumaan. Nyt se vaan sai uuden kodin vähän kauempaa.

Olin pari yötä Suen kotona. Lenkkeilimme, lämmitimme taloa (pakkasta oli aamuisin -25 ja ylikin), leikimme pentujen kanssa jne. Lähdimme perjantaina käymään tullin koirakoululla katsomassa koirien koulutusta ja paria etsintänäytöstä. Suelta on nimittäin mennyt sinne useampiakin tollereita ihan tosi töihin. Oli mukava nähdä, miten energisesti koirat hakevat rahaa, huumeita, aseita ja muuta laitonta. Koirakoululta jatkoin matkaa kohti New Yorkia tosin hiukan eri reittiä kuin Kanadaan tullessa. Matkalla olin yötä jossain pikkukylässä Woodstockin vieressä (kyllä vain, legendaarinen kylä, jossa rock -konserttia ei koskaan oikeasti pidettykään sen kasvettua liian massiiviseksi). Lauantaina palautin auton ja ajelin taksilla Manhattanille. Siellä katselin isoa omenaa tiistaihin saakka ja palasin iltalennolla kotiin. Jetlag ei vaivannut mennessä eikä tullessa. Lentojen ajankohdat olivat nimittäin melko sopivat.

Kyllä tonne rapakon taakse pitää päästä pian uudestaan. Dollari on halpa, ihmiset ystävällisiä, iso kahvi on ISO ja autoissa on moottorit eikä puolikkaita.

"Gun Control Means Using Both Hands"

16.3 talvinome ja tampere KV

Olimme bitin kanssa päässeet mukaan Tollerikerhon talvinomejoukkueeseen. Tarkoitus oli alunperin startata myös Tiituksen kanssa, mutta alkuviikosta koira ei oikein ollut kunnossa ja päädyimme tarjoamaan paikkaamme varakoiralle. Varakoira kävi täkyyn ja Tiitus pääsi Mäntän reissulle vain turistiksi. Bitti suoritti tehtävät riistalla, sillä halusin selvittää kuinka se toimii koetilanteessa. Harvinaisen selvä vastaus tulikin: ei kovin hyvin. Ensimmäinen tehtävä eli hakuruutu meni hyvin. Rauhalliseen tyyliinsä edeten Bitti ehti noutaa hyvällä tyylillä neljä riistaa annetussa ajassa. Hyvä tyttö! Markkeeraustehtävän riistana oli lokki. Aivan liian suuri ja pelottava lokki! Sain todella tehdä töitä saadakseni koiran palauttamaan sen minulle. Tyyli ei ollut kaunis, mutta en voinut antaa myöskään periksi. Ohjauksen jälkeen suoritettu toinen, vastaava markkeeraus menikin sitten jo paljon paremmin. Ohjauksen fasaani ja itse ohjaus eivät tuottaneet ongelmaa. Samanlaista neuvottelua riistojen noutamisesta oli havaittavissa edellistenkin juoksujen jälkeen, joten kai tässä täytyy vaan itsekin yrittää ymmärtää noita akkojen kotkotuksia. Ymmärtää, mutta ei hyväksyä...

Bitti parka, sunnuntaina raahasin sen Tampereen KV-näyttelyyn. Ja hyvä, että tuli lähdettyä. Kaippa sillä Bitilläkin ihan kivaa oli kun namien määrä oli exponentiaalinen edelliseen päivään verrattuna...(?). Kehässä pyörähtely tuotti varsin mukavan tuloksen: ensin käyttöluokan voitto, sitten jatkossa pysyminen paras narttu -kisassa ja lopuksi narttujen voitto. Kotiin tuomisiksi SERT ja CACIB. Wow! Rodun parhaaksi valittiin Ramon eli Fireheart Kid Sundance. Onnittelut! Ja kiitos matkaseurallemme Heidille ja Ossille :-)

ROP Ramon (Fireheart Kid Sundance), Tuomari Tapio Eerola, VSP Bitti (c) Matleena Kallio

12.3 bingo in memoriam

Kuten monet ovat varmasti jo Ruskaron-sivuilta lukeneet tai muuten kuulleet, on Kössin poika Bingo päädytty lopettamaan. Bingo oli purrut omistajaansa. Minkälainen tapahtumasarja tähän on johtanut, on yhdentekevää. Lopettamispäätös on toden totta surullinen, mutta ymmärrettävä. Koira ei missään tilanteessa saa purra ihmistä. Osanottomme Bingon läheisille!

11.3 matkalla uuteen kotiin

Tarina onnesta onnettomuudessa: Puolisentoista kuukautta sitten Milan ja Jounin pentu Toffe palautui minulle. Nyt se on matkalla uuteen kotiinsa Kanadaan Sue Kishin (Foxgrove's kennel) luo, jossa sitä tullaan kutsumaan uudelle nimellään "Josh". Niin siinä vaan kävi kun yksi asia johti toiseen ja oli hieman onnea matkassa. Josh on meillä ollessaan osoittautunut hyvänenäiseksi, iloiseksi ja sitkeäksi, joten uskon ja toivon sen täyttävän ne isot saappaat, joita sille ollaan tarjoamasa. Onnea ja menestystä tulevaan Sue & Josh!

18.2. jing pentunäyttelyissä

Milan ja Jounin tytär Jing on osallistunut kahteen pentunäyttelyyn kotipaikkakunnallaan Trondheimissä, Norjassa. Molemmilla kerroilla Jing oli ROP pentu ja RYP-4. Mahtava aloitus neit Jingin uralle. Onnittelut!

4.2 treffit ruotsissa

Perjantai-iltana minä, kaverini Marja-Liisa ja Kössi suuntasimme (mulle) uuden Volvoni keulan kohti Turkua ja Tukholmanlauttaa. Keli oli kaikkea muuta kuin ihana, mutta perille päästiin ehjin nahoin! Aamusella ajelimme Upsalan pohjoispuolelle Tärnsjöhön, johon oli järjestetty treffit, päätähtinä Kössi ja Toppa.

Viikonloppu vierähti koiramaisissa merkeissä, ja saimme seurata monen mielenkiintoisia treenejä. Treenien ja treffien lomassa ehdimme seurustella mukavien Agrosofen-kasvattien omistajien kanssa ja syödä paremmin kuin hyvin. Iso kiitos yleisemännälle Ticon omistajalle Johannalle, joka oli kyllä varsinainen superkokki.

Nyt ei voi muuta kun pitää peukkuja ja odottaa iloista perhetapahtumaa yhdeksän viikon päähän :-)

4.2 Parkanon näyttely: BITTI PN4 ja lyyli pn3 va-sert

Sillä välin kun me olimme Ruotsissa, kävivät Nina ja Jani Bitin ja Milan kanssa Parkanon näyttelyssä. Iso kiitos erityisesti Ninalle, joka myös esitti Bitin tuomari Annukka Paloheimolle. Mila sai EH:n,  Bitti oli käyttöluokan toiseksi paras ja näyttelyn neljänneksi paras narttu. Näyttäytymässä oli myös Lyyli, joka oli PN3 ja sai Vara-sertin. Onnittelut!

4.2 Kössi vuoden veteraani

Kössi on Novascotiannoutajat ry:n vuoden veteraani! Mukava ylläri vanhalle papalle. Kyllä me ollaan siitä tämän(kin) vuoksi ylpeitä :-)

4.2 toffen kuulumiset

Toffe näyttää sopeutuneen laumaan oikein mukavasti. Pojat ja Bitti ovat edelleen hieman kylmiä sitä kohtaan, mutta muutama pieni leikki on jo irronnut. Eiköhän ne kohta sula vähän lisää. Kämppä on edelleen yhtenä palana, jihuu. Vähän kyllä jänkätti kuinka Toffe jaksaa meidän työpäivien ajan olla, mutta mitään ei ole rikki ja ääntäkään ei naapuriin kuulu. Lenkit ja pienet treenit tekevät siis tehtävänsä ja saavat pojan olon raukeaksi.

Näyttää siltä, että Toffelle on löytynyt uusi koti. Asia varmistuu lopullisesti muutaman viikon sisällä. Sitä odotellessa... Tarjolla oli monia todella hyviä koteja, joten kiitos kaikille yhtyettä ottaneille!

24.1.2008 bitin silmät peilattu

Bitin silmät on peilattu uudelleen ja diagnoosiksi on vahvistunut HC. Pitkään elättelin toiveita että muutos olisi ollut jotain muuta - olihan se mm epätyypillisessä paikassa. Jalostushaaveet on siis heitetty romukoppaan. Niin sääli.

24.1. viisi koiraa...

...on kyllä liikaa yhteen talouteen. Mutta toistaiseksi meidän koiravahvuus on tuo mainittu luku. Lauantaina sain viestin, että Milan ja Jounin puolivuotiaasta pojasta joudutaan perhesyistä luopumaan. Seuraavana päivänä Toffe tulikin sitten jo meille. Alku on mennyt mukavasti ja Toffe näyttää sulautuvan koiraporukkaan. Nyt edessä on uuden kodin etsintä. Kunnes se löytyy, treenataan perusjuttuja niin arkipäivän elämää varten kuin harrastuksiakin varten. Joku saa siitä varmasti mukavan kaverin monenlaiseen menoon :-)

7.1.2008 uusi vuosi ja uudet jutut

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös niin? No, ainakaan päivitystahti ei ole kovinkaan paljoa reipastunut ;-) Tosin aika hiljaistahan tässä on ollut...

Muutamat synttärionnittelut näin jälkikäteen: Onnea Tiitukselle ja sisaruskatraalle. Poppoohan täytti neljä vee 27.12! Onnittelut myös Kössin jälkeläisille Jadored's Raketeille, jotka 1.1 saavuttivat "täysi-ikäisyyden" eli kaksi vee. Etukäteen onniteltakoon Kössin ja Small Fetcher-Debin Idols-pentuja, jotka täyttävät vuoden 13.1!

Viime vuosi oli touhua täynnä: Omien koirien kanssa tuli harrastettua paljon, vaikka sairaslomakausiakin löytyi. Osin siksi moni tavoite jäi toteutumatta, mutta eipä se mitään. Tulipahan taas omalla tavallaan muistutus siitä, että eläinten kanssa on otettava päivä kerrallaan. Kaikista tärkeintähän on yhdessä tekemisen riemu ja haasteiden voittamisesta syntyvät hyvänolon tunteet! Ja kyllä ne pienet arkipäiväiset onnistumiset (jee, se ymmärtää mitä tunnarissa pitää tehdä) tai toimet (jee, se kakalla vuorokauden tauon jälkeen) tuo sellaisen euforian, jota ei mikään kisavoitto päihitä. Ja sittenhän oli tietenkin Milan pennut. Erittäin mielenkiintoinen projekti, joka toivottavasti kantaa pitkälläkin tähtäimellä hedelmää. Vaikka pennuissa olikin ihan hirvittävästi hommaa, oli niistä monin verroin iloa.

Tämän vuoden tavoitteet ovat omien koirien osalta ainakin toistaiseksi matalaprofiiliset. Suunnitelmia ei sinäänsä ole, vaan edetään rauhallisesti ja tukevalla pohjalla. Ehkä Bitille pari näyttelyä ja joku nomepuolen juttu sekä tokostartti avoimessa luokassa. Pojat varmastikin jatkavat entisiä harrastuksiaan nomea, tokoa, näyttelyitä... Eikä sitä koskaan tiedä, josko me Tiitus-Tonnikeijun kanssa käytäisiin korkkaamassa agilitykisatkin ;-) Kevään suurin projekti on varmastikin Oonan pennutus. Kesän ja syksyn suunnitelmiin kuuluu Redadict-treeniviikonloppu, Specialen ja mahdollisesti myös WW Tukholmassa.

Vaikka näyttelyt meidän osalta ovat aiempaa pienemmässä roolissa, aloitettiin vuosi kuitenkin Kajaanin KV näyttelyllä. Aikaisemmin on "yhdistelmämatkan" mahdollisuus ollut houkutin, mutta tänä vuonna ei tokokisaa järjestetty. Niinpä tämän vuoden reissusta tulikin enemmän sosiaaliseen puoleen painottuva. Tapasimme muutamia Oonan pennuista kiinnostuneita ostajaehdokkaita ja vierailimme Häyristen luona. Kiitos mukavasta seurasta ja majapaikan tarjoamisesta team Evessille vielä näinkin. Omat-omat koirat jäivät etelään ja matkalaisina olivat Oona ja Lyyli. Näyttelyssä oli Kössin jälkeläisiä kolmesta eri yhdistelmästä. (Ryhmäkuva olisi ollut kiva, mutta kamera kökötti kotona, perkules!) Even tyttärille molemmille ERI: Essi JUK4 ja Hulda JUK1 PN3. Oonalle EH/KÄK4 ja Lyylille ERI/KÄK1, VA-CACIB!.