UUTISET 2007

9.8.2008 Tollerinome ja toller Show

Tollerivuoden kohokohta kotimaassa on taas ohi. Nome ja Show järjestettiin taas pitkästä aikaa peräkkäisinä päivinä ja pakko kyllä myöntää että fiilistä oli enemmän kuin aikaisempina vuosina. Tosin mun "fiilistelyt" alkoivat jo aiemmin kun sain "fiilistellä" vastaanottamalla nomen ilmoittautumiset ;-D

Bitin juoksun osuminen juuri tälle hetkelle sai aikaan sen, että Speedy sai startata alokkaassa. Meidän ruutumme tuomari oli Erkko Salo. Tulos se tuttu nolla, mutta ihan uudesta syystä johtuen. Riistarohmu-Speedy jätti riistan! Tai olisi jättänyt jos en olisi puuttunut peliin, vaatimalla varista palautettavaksi. Koehan loppui meidän osalta siis tähän. Olimme aiemmin kyllä ehtineet suorittaa ohjauksen ja markkeeraukset, joten ihan heti ei tarvinnut tuomaria kätellä. Iltapäivällä pääsin kättelemään Saloa uudelleen kun Kössi starttasi avoimessa luokassa. Salolle oli siis laitettu puolikas alokasluokka ja puolikas avoin luokka, jotta kaikki alempien luokkien tolellerit pääsivät starttaamaan. Ilahduttavan paljon niitä olikin ilmoittautunut, 19 kpl. Voittajassa ei valitettavasti tänä vuonna olisi startannut yhtäkään punaturkkia, joten luokkaa ei järjestetty. Mutta takaisin siihen Kössin starttiin... Koe alkoi vesiohjauksella noin 50 metrin päähän suoraan ulapalle. Teetti jonkin verran työtä saada herra jukuripää ulos kaislikosta, mutta kun se siitä lähti, oli meno varmaa. Sorsa saatiin ylös ja siirryttiin markkeerauksiin. Ensimäiset heitot olivat sen verran epäonnistunut kokonaisuus aseen reistailun ja matalien heittojen kanssa, että tuomari antoi käskyn uusia suoritukset. Kössi nouti lopuksi vain toisen, ja senkin hieman avustettuna, joten en edes yrittänyt lähettä sitä toiselle vaan pyysin saada siirtyä hakuun. Haku olikin Kössin heiniä ja se toi neljä viidestä riistasta minkä jälkeen sain kytkeä koiran ja jäädä jännittämään tulosta. Avoimen luokan muut tollerit olivat Jimi & Mika ja Linus & Päivikki. Illaan suussa Kössi palkittiin AVO2 - tuloksella. Kössi oli luokan paras tolleri, kruunattiin nomemestariksi ja saimme vielä AVO/VOI-luokkien parhaasta yhteistyöstä jaettavan pystin. Makeimmalta kuitenkin tuntuu se, että meillä on nyt plakkarissa tulos, jolla saamme heittää hyvästit ruotsin näyttelyvaliolle ja Kössistä tulee ihan oikea ruotsin muotovalio. Näitä aitoja ruotsin valioita kun ei kovin montaa ole, joten on oikeastaan *aivan mahtavaa* saada Kössin nimi näiden muiden maineikkaiden koirien listalle. Enkä nyt toki ole kovin pahoillani siitäkään, että tuo kohta 10 vuotta täyttävä pappa suorittaa fyysisesti vaativan kokeen ilman ongelmia. (Oli muuten ajatuksissa lahjoittaa nomemestaruuteen Vanha Käpy -kiertopalkinto iäkkäimmälle starttaajalle, mutta tämä suunnitelma sitten jäi... Ehkä ensi vuonna...)

Kössin jälkeläiset Oona, Rilla ja Essi starttasivat alokkaassa Antti Nurmen arvosteltavana. Oonalle tuli vihdoin se kauan odotettu ja kaivattu ykkönen! Jihuu! Onnittelut! Rillan koe loppui lyhyeen sen kieltäydyttyä menemästä veteen ja Essin tulos oli myöskin pyöreä nolla. Alokkaassa toinen tuloksen (ALO1) saanut tolleri oli Siipiveikon Muusametsätähti & Anna Rantala, joten Muusasta tuli näin ollen nometulokas mallia 2008. Onnittelut!

Sunnuntaina oli näyttelyn vuoro. Rasa esiintyi pikkunarttupennuissa ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Daisy oli samassa luokassa, mutta ei tällä kertaa sijoittunut. Molemmille kuitenkin oikein mukavat arvostelut :-) Kössi oli vetereeniurosten toinen, Speedy sai valioluokassa EH:n (kiitos Ninalle esittämisestä!) ja Tiitus oli valioluokassa kolmonen. Kaikki käteltiin paras uros-luokassa pois jo heti alkuun. Kössin poika Kamu sijoittui mukavasti käyttöluokassa kolmanneksi, onnittelut! Bitin sijoitus käyttöuokassa oli toinen, paras narttu -luokassa olimme aika pitkään mukana, mutta parhaat sijoitukset ja myös se kaivattu sert menivät kauniimmille. Redadicteista paikalla oli Otto. Otto sitten otti ja edusti koko rahalla... Voitti ensin junioriurokset ja oli paras uros-kehässä seitsemän parhaan joukossa sekä vei kotiin sertin! Wau! Onneksi olkoon Johanna, Samuli & Otto! Päivän päätteeksi Kössi palkittiin Nitro-purkilla, jonka saa paras dual purpose tolleri (nome + näy). Tähän on hyvä päättää meidän papan ura!

11.12 Messari

Messariviikonloppu oli ja meni. Varsinaisessa hujauksessa menikin, sillä aika kului siivillä talkoillessa lauantaina partioidessa ympäri messuhallin ja sunnuntaina näyttelyn purkuhommissa. Sunnuntaina Bitti ja Kössi piipahtivat kehässäkin. Kummallekin ERI, mutta kilpailuluokassa Bitti jäi kolmanneksi (nyyh, junnuvoittajatitteli meni sivu suun) ja Kössi vetskuissa toiseksi. Kaikki tyynni, kivaa oli, joten eiköhän oteta taas ensi vuonna uusiksi :-)

7.12 R & R -pentueen pentutreffit

Itsenäisyyspäivänä R & R pentueen kaikki suomessa asuvat pennut eli Otto, Nitro, Kairo ja Toffe saapuivat kirkkonummelle pienimuotoisille pentutreffeille. Ohjelmassa oli ensiksi muutama noutotreenipainotteinen koulutusrasti ja pientä ulkoilua sekä riistaan tutustumista. Sää ei ulkohommissa valitettavasti suosinut ollenkaan, vaan ilma oli sateinen ja tumma. Toivottavasti kukaan ei saanut flunssaa ulkoiluosuuden veeeenyessä... Sisätiloissa paneuduimme koiranäyttelyiden saloihin ja juttelimme mukavia - koira-aiheesta tottakai. Pennut näyttivät ulkomuodollisesti lupaavilta ja olivat erittäin hyvin omistajillaan hallinnassa. Ihan niin kun pitääkin :-) Iso kiitos kaikille mukavasta päivästä. Erityiskiitos "rastiapulaisille" Milan omistajalle Ninalle ja Jounin omistajalle Minnalle! Joitakin kuvia luvassa myöhemmin, vaikkakaan ulkona niitä ei juurikaan saatu otettua tummasta säästä johtuen.

3.12. Ruotsissa :-)

Jokunen tovi sitten pyörähdimme pitkän viikonlopun verran Ruotsissa. Yllättäen, reissu oli kohtuullisen koira-asioihin painottuva. Torstaina nousimme laivaan Turusta. Määränpäänä oli alunperin Kappelskärr, mutta kovan tuulen vuoksi laiva seilasikin suojaisampaan satamaan Tukholmaan. Ei siinä mitään, mutta laivasta oli ajettava pihalle 4.45, joten herätys oli sitten neljältä. Ei todellakaan kaikista mukavin aika nousta ylös vapaapäivänä. (Joo, olen tulossa vanhaksi!) Kun koirat oli ruokittu ja ulkoilutettu perusteellisesti lähdime ajelemaan pohjoisen suuntaan kohti Uppsalaa, jossa meillä oli treffit muutaman koirakaverin kanssa puoliltapäivin. Matkalla pysähdyimme hotelliin nautiskelemaan runsaan aamiaisen. Erinomainen valinta verrattuna huoltsikkajugurttiin. Iltapäiväksi oli meillä mahdollisuus olla mukana pienimuotoisilla pentutreffeillä ja saimme näin mm. mahdollisuuden tutustua muutamaan urokseen, joista olin Lyyliä silmällä pitäen kiinnostunut. Myös Kössi sai olla näytillä. Saapi nähdä, johtaako se mihinkään ;-) Iltasella ajelimme etelämmäs Ljungbyhyn yöpymään. Sää oli hirvittävän liukas, märkä ja loskainen (Ruotsin sääherra pisti parastaan), mutta pääsimme kuitenkin ehjin nahoin perille. Huh.

Lauantaina aikainen herätys ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Åstorpin pikkunäyttelyä. Tarkoitus oli metsästää Tiitukselle ruotsin sertiä. Kävi kuitenkin niin, että "väärä" koira voitti ja Kössi oli ROP Tiituksen ollessa PU-4. Serti meni PU-2:lle, joten Tiituksen kanssa täytyy ottaa uusintareissu myöhemmin!

Näytelmän jälkeen suuntasimme Göteborgin edustalle Hönön saarelle "tarkastamaan" Kössin ja Sushin jälkikasvun. Tuolloin kuusiviikkoiset pennut olivat varsin eläväistä, tarmokasta ja sisukasta sorttia. Hauskoja tyyppejä, joissa oli selvästi muitakin isukkinsa piirteitä kun tummat nenät. Pari pentua taisteli todella riehakkain elkein rätistä - juuri sellaisen olisin voinut sujauttaa paidan alle ja viedä kotiin. Yövyimme kasvattaja-Evan luona Hönössä ja ajelimme sunnuntaina takaisin Tukholmaan. Lautalla yli Turkuun ja takaisin kylmään arkeen. Kuvia reissusta luvassa myöhemmin. Kiitokset vaan kaikille, jotka olivat mukana mahdollistamassa tätä viikonloppua :-)

25.11 tokomenestystä

Kotikisat tokossa ja menestystä tuli. Bitti starttasi lauantaina ekaa kertaa alokasluokassa. Suoritus oli bittimäinen, tasainen ilman mitään ylimääräistä joskaan jättämättä mitään pois. Olen ihan mahdottoman tyytyväinen pikkutytön tulokseen. Ainoa virhe oli luoksetulon perusasento, jonka ottaminen istuvaan asentoon kesti pikkuisen tovin. Bitti tuli kyllä moitteettomasti sivulle, mutta jäi seisomaan hetkeksi ennen kuin istahti alas. Tuloksena 198,5 pistettä, KP ja luokkavoitto.

Sunnuntaina Speedy starttasi EVL:ssä. Paikalla olot hyviä. Sen jälkeen hyvä ja rauhallinen tunnari, kaukot höystettynä yhdellä lisäkäskyllä, riittävän hyvä luoksetulo ja kaunis ruutu. Toisella puoliskalla hyppynouto perinteisen kapulan tapon kera (grrr kun treenisuoritus ei tule kokeeseen sitten millään!) ja vähän haparoiva ohjattu. Siinä tarvittiin vähän lisäkäskyjä, jotta merkki tuli suoritettua kunnolla. Lopputulemana 307 pistettä, KP ja luokkavoitto. Eipä voi siis valittaa tuostakaan!

Oonakin oli tokoilemassa, lauantaina VOI3 (kaksi nollaa) ja sunnuntaina VOI1. Onnea!

Viime viikonloppuna tokoilimme Porvoossa ja vähän aikaa sitten vietimme viikonlopun ruotsin puolella. Niistä juttua, kunhan vaan ehdin kirjoitella...

7.11 Lahden näyttely 3.11 ja hammashommia

Ninan ja Lenen kanssa kurvailimme pikkuisessa talvisäässä Lahden näyttelyyn 3.11. Ryhmänäyttelyssä esiintyivät Kössin ja Terran poika Bingo ja Helmin ja Kössin tytär Oona. Bingo oli tuomarin Riitta-Liisa Lehtosen mielestä liian hentoinen, joten tuloksena tällä kertaa H. Oona sai laatuarvostelusta EH:n. Arvostelu oli mukavaa luettavaa, joskin poskista irtonaiset korvat olivat moitteiden kohteena. Kössikin oli ilmoitettu Lahteen, mutta ei voinut turpa turpeisena osallistua.

Pentunäyttelyssä edustivat Even ja Kössin lapsoset Eppu (VSP) Hulda (ROP), Essi ja Rilla. Näistä koirista koostunut kasvattajaryhmä oli ROP KP:n kera. Onnea kaikille :-)

Kössi siis tosiaan joutui jäämään pois näyttelystä. Eräänä aamuna huomasin koiran olevan vaisu, jäykkä ja kivuliaan oloinen. Niska, selkä, jalka, mikä, mikä? Tarkemmalla tarkastelulla huomasin turvotuksen. Kopelointi ja tirkistely ei antanut mitään osviittaa ongelmasta. Onneksi sain pian ajan eläinlääkäriin. Eri vaihtoehtoja käytiin läpi allergisesta reaktiosta ties mihin. Suuta kurkkaamaan kutsuttiin myös hammasspecialisti. Onneksi, sillä hän huomasi pienen pienen murtuman etuhampaassa. Ilmeisesti tästä oli mennyt sisään bakteeri ja aiheuttanut tulehduksen ja turvotuksen. Kysymys kuuluu, mistä murtuma on peräisin? Kössille tuli antibiootti ja kipulääkitys, sillä sovimme hampaan poistettavaksi seuraavan viikon alussa. Valitettavasti yhden etuhampaan lisäksi jouduttiin poistamaan viereinenkin hammas, sillä tulehdus oli levinnyt laajalle. Juurihoito olisi tietenkin ollut esteettisesti paras ratkaisu, mutta se ei tulehduksen takia ollut kuulema viisas vaihtoehto. Kössi parka, sille aina sattuu :-(

28.10 bitti läpäisi bh-kokeen

Eilen Bitti läpäisi oman seuramme KKK:n järjestämän BH-kokeen. Kokeen hyväksytty suoritus tarvitaan PK-kokeisiin osallistumiseen. Niihin meillä on vielä piiiitkä matka, mutta onpahan nyt ainakin BH läpäisty, joten ei tarvitse metsästellä paikkaa siihen. 

Tottisosuus meni todella upeasti. En olisi osannut odottaa noin loistavia arvosanoja, vaikka ei me nyt ihan moitteettomia oltu. Ainoa, mistä tuomari huomautti oli pieni moka vapaana seuraamisen henkilöryhmässä. Hetkeksi vaan koiralta katkesi ajatus ja se jäi jonnekin. Palasi kuitenkin nopeasti paikalleen seuraamaan. Kaupunkiosuus meni myös oikein mukavasti. Nyt sitten ei muuta kun metsään ja aikanaan opettelemaan telineitä.

22.10 Working Test viikonloppu Hauholla

Viikonloppu oli tosiaan WT-painotteinen, mutta aloitetaan nyt muilla asioilla. Jani suuntasi perjantaina Speedyn ja Tiituksen kanssa Keski-Suomeen kanalintumetsälle. Saaliiksi paljon nähtyja, jokunen ohiammuttu ja yksi koppelo. Koppelo oli ammuttu jo aiemmin samana päivänä kiväärillä, mutta jäänyt löytymättä koirattomalta metsästäjältä. Speedy sitten oli löytänyt sen haulla hakkuuaukealta.

Vaikka koekausi maastolajeissa alkaa olla loppu, ei tokossa levätä koskaan. Nora ja Bingo osallistuivat sunnuntaina ensimmäiseen tokokokeeseensa saavuttaen ALO1-tuloksen. Suuren suuret onnittelut! Olette hieno pari :-)

Metsästysnoutajat järjesti Hauhon Wuolteen kartanolla (mahtava paikka, maittavat ruoat!) WT-viikonlopun. Lauantaina oli koulutuspäivä ja sunnuntaina virallinen WT-koe. Aamulla viideltä ylös ja pikkupakkasessa Hauholle. Lauantaina koulutusta alokasluokan ryhmälle piti Reima Ronkkainen. Paljon mukavia vinkkejä ja tehtäviä. Eikä niistä perusasioista pääse mihinkään ;-) Suurin osa tehtävistä tehtiin rivistä, joka ei ollut Bitille mikään ongelma ja se suoriutuikin oikein mukavasti aamupäivän rupeamasta. Sunnuntain koetta silmällä pitäen jätin sen iltapäiväksi lepäämään ja otin Kössin harjoituksiin. Virhe. Moista idiotismia ei liene vielä koskaan nähty (karkaamista, vinkumista, kuseskelua) ja sainkin sitten lopulta kyllä hävetä meitä molempia :-( (Mitä, eikö se olekaan täydellinen? ;-))

Sunnuntaina kisasimme WT:tä Bitin kanssa ja Kössi pääsi Ninan kanssa näyttäytymään SNJ:n päänäyttelyssä. Kiitos Ninalle Kössin kaitsemistasta ja esittämisestä! Melko kauan pallottelin ajatuksella, mihin suunnata sunnuntaina, mutta asiat onneksi menot lutviutuivat hyvin näin. Oli mukava saada Lehtisen arvostelu Kössistä ("masokismia"?), joskin se jäi vähän turhan lyhytsanaiseksi. Tuloksena ERI ja vetskuluokan kolmossija Cajon ja Jounin perässä.

Pikku-pikku Bitumiitti oli varsin taitava nuori neiti (ikää mahtavat 1 vee 3 kk) ja nouti itselleen kakkostuloksen. Olen siitä kyllä erityisen ylpeä, sillä osa tehtävistä oli sille vielä liian vaikeita. Noita asioita ei vaan ole tullut harjoiteltua tarpeeksi/oikein. Tarkoituksena kuitenkin olikin, että koe olisi meille molemmille samalla pieni opintomatka. Ryhmämme aloitti päivän rasteilta kolme ja neljä. Kolmosrastilla suoritettiin pitkä markkeeraus. Suoritus oli erittäin hyvä lukuun ottamatta pientä korjausta, jonka jouduin palautuksen loppumetreillä tekemään kun Bitti meinasi juosta ohitseni. Nelostehtävä oli lähihaku. Ojanvarren heinikkoon oli piilotettu dameja. Idea oli saada koira pysymään ojan reunalla ja osittain jopa ojassa. Tehtävä meni Bitiltä vähän ohi, sillä emme ole (tietoisesti) harjoitelleet hakua noin lähellä tai noin perusteellisesti piilotetuilla dameilla. Kuitenkin kaksi damia kuudesta saatiin ylös. Näiden rastien jälkeen Bitti pääsi hetkeksi autoon lepäilemaan ja keräämään voimia iltapäivän suorituksiin rasteille 1 ja 2. Ykkösrastilla tuli kaksi markkeerausta. Ensimmäinen ojan ja sen viereen kasvaneen heinäsuikaleen taakse. Haasteena oli maasto, joka oli kynnyspeltoa. Bitti markkeerasi hienosti, mutta palautus ei ollut suoraviivainen ja dami tipahti suusta useamman kerran (oli varmaan rasvattu ;-)) Aijai, sellaisesta ei tässä lajissa tykätä ollenkaan. Rastin toinen markkeeraus tuli saman heittäjän heittämänä ulospäin keskelle peltoa. Senkin markkeeraus ja ylösotto olivat hyvät, mutta linja ei aivan suoraviivainen. Kakkosrasti olikin aika mielenkiintoinen. Ensin markkeeraus ja käännös 90 astettä oikealle ja ohjaus. Sektoria rajasi kahtia väliin tuleva metsikköalue. Markkeeraus meni moitteetta, mutta ohjauksen kanssa oli vähän haastetta, sillä markkeeraus veti koiraa ihan liiaksi. Tehtävä tuli kuitenkin suoritettua ja dami talteen :-) Kokeessa oli mukana kolme muutakin tolleria: Narri (ALO2) ja Nyyti (ALO3) sekä Oona, joka nappasi itselleen ykköstuloksen ja jatkaa lajin parissa ensi vuonna avoimesta luokasta. Onnea ja kiitos mukavasta seurasta koko tolleripoppoolle!

15.10 Tiitus luonnetestissä

Sunnuntai 14.10 oli varmastikin Tiituksen tähänastisen elämän hauskin ja jännin päivä. Järjestimme sille nimittäin vierailun temppuradalla ;-) Me ihmiset kylläkin kutsumme tapahtumaa luonnetestiksi... Testi alkoi perinteiseen tapaan koirakon jututtamisella. Minulta kyseltiin Tiituksen asemasta koiralaumassa jne. Tiitus tempoili narun päässä, tähyili kaukaisuuteen, sähelsi taas vähän kitinän säestämänä ja nuuskutteli nurmikkoa. Tämän jälkeen tuomarit leikittivät Tiitusta kepillä. Kovin sievästihän se leikki, ei juurikaan käyttänyt ruumistaan, mutta metelöitsi sitäkin enemmän. Tämän jälkeen siirryttiin kelkalle. Kun kelkka oli tullut suurinpirtein puoliväliin asti, siirtyi koira haukkumaan selkäni taakse ja tempaisi muutaman kunnon nykäisyn väistääkseen kohti tulevaa kelkkaa. Heti kun kelkka oli varpaideni edessä, lakkasi haukku ja mielenkiinto voitti. Todella nopeasti Tiitus tulikin tutustumaan hahmoon ja heti kun oli sitä aivan läheltä haistanut, sain kehua. Kiitosten ja rohkaisun jälkeen oli pelko pois ja homma meni ihan leikiksi. Hahmolta nykäistiin mm pipo pois päästä. Kelkan ohittaminen pienen lenkin jälkeen sujui ilman sen kummempaa ihmettelyä, vain pieni katsahdus kohdalla. Seuraavaksi meidät laitettiin kävelemään pitkin pihaa kohti puskan takaa ilmestyvää hyökkääjää. Tiitus puolusti minua oikein tarmokkaasti loppuun asti. Kun hyökkääjä aivan edessämme vaihtoikin ystävällisemmän äänensävyn päälle, oli Tiitus loikata syliin. Tai no, niin se kyllä tekikin. Tästä eteenpäin koiralla taisi olla puolittain pilke silmäkulmassa lopputestin ajan. Mieletöntä ähellystä ja omaa mölinää. Aina tilanteen tullen ihmisten syliin jne. :-) Seuraavaksi sitten majan ympäri, kulmalla säkin nykäisy nenän eteen. Tätä Tiitus säikähti ja otti kunnon loikan, mutta palasi heti lähemmäs. Muutama metri eteenpäin ja peräämme valutettiin koliseva tynnyri. Se tosin jäi minun ja Tiituksen väliin, joten pakomahdollisuus ei ollut kovinkaan todellinen. Niitä töllistelemättä uusi kiekka saman majan ympäri. Säkki ei kiinnostanut ollenkaan ja tynnyrinkin ohi Tiitus olisi touhottanut ihan onnessaan. Minä kuitenkin päätin käydä tarkastamassa tynnyrin tarkemmin tuomareiden kehotuksesta. Läpäyttelin tynnyriä tarkoituksenani saada siitä jonkunlainen ääni, mutta Tiitus tulkitsi sen kehoituisesti hypätä tynnyrin päälle. Siinä se sitten tovin killutteli ja yleisöllä oli hauskaa. Voinee olettaa, ettei tynnyristä jäänyt traumoja! Seuraavaksi pimeä huone. Jätin Tiituksen ulos toiselle tuomarille sitä samalla kutsuen. Lattialla oli kahisevaa pressua ja päädyin istumaan saunan lauteiden alimmalle tasolle. Tiitus päästettiin sisään ja se alkoi etsimään minua hyvin nenäänsä käyttäen. Pressun ylitys ei ollut ongelma, mutta sitten tuli kirjaimellisesti seinä vastaan. Kuului vaan kolahdus ja ulahdus kun Tiitus kolautti päänsä lauteeseen. Pikkuisen se perääntyi, mutta kun toinen tuomari vähän näytti fikkarilla valoa, tuli Tiitus saunan perälle asti ja löysi minut. Ja taas syliin ;-) Pimeästä huoneesta siirryttiin terävyyden testaamiseen. Koira kiinni vajan seinään ja itse piiloon. Toinen tuomareista uhkaamaan koiraa. Tiitus haukkui taas niin pirusti aivan sydämensä pohjasta. Uhkaaminen vietiin aivan loppuun asti, jolloin Tiitus antoi periksi ja kyyristyi - ja löi taas päänsä. Tuomarin muuttuessa ystävälliseksi, poistui pelko ja taas oltiin kiipeämässä syliin. Mutta minkäs teet kun tuo otus on niin mahdottoman välitön kaikessa tekemisessään. Lopuksi vielä laukauksensieto, jossa ei ollut mitään ihmeellistä tai odottamatonta.

Testitulos löytyy Tiituksen omalta sivulta. Mielestäni "tuomio" on hyvin koiran oloinen ja oikeastaan odotettukin, joskaan en ihan uskonut sen touhottavan noin hirvittävän paljoa. Tuollainen hössöttävä ja hyväntahtoinen apinahan se kuitenkin on. Ainoa mikä yllätti oli toimintakyvyn "vain" +1. Omasta mielestäni sitä oli enemmän, mutta jos taas vertaa Kössin saamaan +2:een, on Tiituksen saama plus ykkönen ihan jees.

Kaiken kaikkiaan testitilaisuus ja muiden koirien näkeminen laittoi taas miettimään luonnetestauksen tarpeellisuutta. Testin avulla koirasta voi oppia hyvinkin paljon olettaen että koira on testissä oma itsensä. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että pelkkä pisteytys ei kerro kerta kaikkiaan mitään, vaan testisuoritus pitäisi itse nähdä, jotta siitä saisi jotain irti esim. jalostusta ajatellen. Samat pisteet ja samat erikoiskoekohtaiset arviot voi saada niin erilaisilla suorituksilla. Tuomarit ovat kuitenkin alan ammattilaisia, joten jätän spekuloinnit ja kommentoinnit tähän. Rotua ajatellen olisi kyllä erinomaista jos useampi koira testattaisiin ja tollerille saataisiin muodostettua "ihanneprofiili". Oma ihannekoirani on toimintakykyinen, taistelutahtoinen, kohtuullisen kova, vilkas ja hyvällä hermorakenteella varustettu.

Samaisessa testissä oli myös Kössin ja Helmin poika Tihku. Tihkun tulos ilmaantuu toivottavasti sen sivulle piakkoin.

Viikonlopun aikana mahtavat tokotulokset napsivat itselleen Lyyli & Anu (AVO1) ja Oona ja Ville (VOI1). Onnittelut!

1.10. Back in business ja kaikki kotona

Tilanne jälleen hallussa ja porukka kasassa :-) Tiitus ja Jani palasivat lapista. Tänä vuonna lintuja oli ollut melko vähän, joten kotiintuomisina ei ollut kuin metso ja treeniriistaa.

Pikkusen yllytettynä ja vailla järjen häivää sain eräänä päivänä idean ilmoittaa Kössin Pomarkun Nomekokeeseen. Viikon päästä tästä, koirat ja aina-niin-mukava-matkaseuralainen Nina kohti Pomarkkua. Koe vaikutti ensikurkkaamalta varsin simppeliltä. Alkuun kaksoismarkkeeraus linjaan, sitten ohjaus ja lopuksi haku. Kun koira siirtyy hakuun, tulee seuraava suorittamaan markkeerausta ja ohjausta. Kössi aloitti kokeen vailla keskittymiskykyä ja malttia. Laukaukset saavat sen kierrokset tappiin - yhä aina vaan. Pahuksen tyhmähän se kieltämättä olisi jos ei olisi jo oppinut laukausten jälkeen tulevan heiton ja noudon. Sen verran malttia kyllä toivoisin, että katsoisi mikä on päivän tehtävä ;-) Mutta kun ei, niin ei ja pylly nousee liian aikaisin. Linjan markkeerauksista ensimmäinen tuli ylös, mutta toinen pääsi unohtamaan. Venemiehet kävivät noukkimassa ensiksi heitetyn lokin talteen ja Kössin kanssa saimme sillä aikaa laskea kierroksia sermin takana. Hyvä näin. Ohjaus menikin sitten melko mallikkaasti. Selvästikin ohjausharjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja kahdeksassa vuodessa tuokin koira on oppinut että ohjaaja ihan oikeasti saattaa tietää paremmin ;-) Haku oli sitä tyypillistä Kössiä. Verkkaista, mutta tehokasta. Maalta tuli kaikki riistat, mutta vesialueelta vain yksi. Osaltaan ohjaajankin moka, sillä en keskittynyt lähettämään tarkemmin vesialueelle. Pieni ääntely, markkeerauksen epäonnistuminen ja vesihaun tehottomuus tiputtivat palkintosijan AVO3:een. Summa summarum olen kuitenkin erittäin tyytyväinen "papan" suoritukseen treenimäärä huomioiden. Koira täyttää vuoden vaihteen jälkeen yhdeksän ja on riittävän hyvässä kunnossa suoriutuakseen AVO-kokeesta ilman että tassu alkaa painaa.

27.9 Terveysuutisia ja pentu-uutisia

Muutama lonkkatulos lisää Kössin jälkeläisille: Lordi A/A ja Ruffe B/B. Molemmilla terveet kyynärät ja silmät. Bingon tuloksia odotellaan edelleen...

Aina kannattaa ihmetellä! Varsinkin ääneen. Soitin Bitin silmätarkastaneelle eläinlääkärille ja ihmettelin KoiraNetiin tullutta merkintää asteen 1 HC:stä. ECVO-lomakkeella kun ruksi oli "epäilyttävä" kohdassa. Ei siis varsinaista diagnoosia - minun logiikalla. No, asiaa selvitettiin ja KoiraNetiin on tulossa korjaus tältä osin ja merkintä muutetaan entiseksi ns nollakoodiksi. Ei siis vielä sitä sairas-leimaa otsaan... Helpottaa edes vähän, mutta vaan tosi vähän...

Sushi on synnyttänyt neljä tytöntylleröä ja kolme potraa poikaa! Ylpeä Kössi-iskä ja taustajoukot onnittelevat!

24.9 viimeaikaisia kuulumisia

Pitkästä aikaa meidän kuulumisia. Paljon on ehtinyt tapahtua, joten kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle. Hyi minua :-(

Aloitetaan pentujutuilla. Kaikki lapsoset ovat uusissa kodeissaan ympäri suomenmaata ja Euroopan mannerta. "Ykköspoika" Kimi (joo-o, nimetty Räikkösen mukaan) päätyi Saksaan ja tomera Tyttö Jing Norjaan. Kaikille pennuille kuuluu hyvää ja ne ovat reippaita pikkutollereita. Onnea kaikkeen tulevaan uusille perheille ja pikkupalleroille!

Pentujen lähdettyä meillä on kotona melko hiljaista ;-) Koirat ovat varsin tyytyväisiä kun saavat taas enemmän huomiota osakseen. Treenistä ei kamalasti tingitty pentujenkaan aikana, mutta koirakohtainen huomio muuten oli vähissä. Jani ja Tiitus ovat tämän viikon lapissa. Tarkalleen ottaen Tiitus lähti jo viikkoa aikaisemmin autokyydillä, sillä katsoimme sen olevan lentämistä parempi vaihtoehto kaiken kaikkiaan. Ja tuskin Tintti pani kovin pahakseen saadessaan olla ainoana koirana. Se on kuulema päässyt jo oikeisiin töihinkin ja noutanut Janin isällä metson ja koppelon. Toivottavasti luvassa on vielä lisää noutoja.

Terveysuutisiakin on. Bitti ja Kössin lapset Eetu (Itu-pentueesta), Lordi, Bingo, Ruffe ja Cava (Terra-pentueesta) kävivät lonkkakuvissa ja muissa tarkastuksissa. Odottelemme vielä muutamia tuloksia Kennelliitosta. Sen verran jo tiedetään, ett Eetulla on A/A -lonkat, Cavalla B/C. Näillä silmät, polvet ja kyynärät vailla huomauttamista. Oonalla ja Kössillä silmät kunnossa. Bitillä lonkat A/B ja sekä kyynärät että polvet nollia. Silmissä sen sijaan muutoksia, jotka ovat HC:n tapaisia. Mykiön etuosassa molemmissa silmissä näkyi pistemäinen samentuma. Vaikka olen tässä kaivanut internetiä ja tivannut lisätietoa eläinlääkäriltä, en ole kovin paljoa hullua hurskaampi. Nyt ei voi kuin odottaa ja seurata miten homma kehittyy. Vasta myöhemmin selviää, onko nämä muutokset periytyvää tyyppiä vai eivät. "Hauska" juttu tässä tarinassa on, että KoiraNetiin on jo laitettu sairas-leima. Melko mielenkiintoinen tulkinta, sillä käyttöön otetussa ECVO-lomakkeessa on ruksi kohdassa "epäilyttävä". Ei kohdassa "terve", eikä kohdassa "sairas". No, ehkä tällekin löytyy joku selitys...

Viimeinen viikonloppu vierähti tollerikerhon taippareissa orjatyövoimana sekä Hulivilin pentutreffeiltä - ja siinä sivussa vähän muuallakin. Onnittelut taipuneille tollereille, erityisesti Ninalle ja Lenelle! Ja kiitokset Ninalle Speedyn viikonloppuviihdyttämisestä. Samaan aikaan kun ahersimme taippareissa, olivat Anu ja Lyyli taituroineet itselleen AVO1-tuloksen 174 pisteellä. Onnea! Visiitti pentutreffeillä jäi melko lyhyeksi käytettyäni metsästysleskelle suotuja vapauksia kurvaten matkan varrella Vesilahden nomekokeen kautta. Oona nimittäin starttasi siellä. Nappasi mokoma itselleen nollan porsastelemalla markkeerauksessa ja haussa kun ei vaan viitsinyt tehdä töitä. No, aina ei voi voittaa. Onneksi koira kuitenkin toimii metsällä. Se tulikin kyllä todistettua omin silmin lauantai-iltana kun kävimme noutopuuhissa isä-tytär -kokoonpanolla. Mutta palatakseni niihin pentutreffeihin.... Even ja Kössin kakarat Essi, Rilla, Eppu ja Hulda näyttivät pikkuisen taitojaan damejen kera. Mukavan oloisia pentuja, joilta voi odottaa varsin mukavia tuloksia noutojuttujen saralla(kin). Kiisu-kasvattajalta saikin varsin tyhjentävän arvion koko pentueesta kun sitä tivasin. Kuulemma "valioainesta" ;-)

10.9 pentuja ja tuloksia

Pennut sen kun vaan kasvaa! Joka päivä ne osaavat jotain uutta ja liikkuvat jo varsin ketterästi tuollaisiksi pikku palleroiksi ;-) Koditon kakkonen ei ole enää koditon, vaan sille löytyi muiden pentujen tapaan aivan mahtava perhe. Huomenna uuteen kotiinsa lähteen ensimmäinen pentu kun kolmosta alias Nitroa tulee sen uusi "autonkuljettaja" hakemaan. Meillä kolmosta on kutsuttu myös nimellä Dingo, sillä se on varsinainen villi koira. Jää siis nähtäväksi, onko Nitrot tarpeen myös sisäisesti nautittuna ;-) Varmaa kuin vesi on se, että näitä epeleitä tulee kyllä vielä ikävä!

Sillä aikaa kun me ollaan vaan hupailtu pentujen kanssa ja hankittu niille uusia kokemuksia, on Kössin lapset saavuttaneet mukavia tuloksia: Helmin pentueesta Tihku on tokoillut ALO1-tuloksen, Terran pentueesta Lordi on nuuskutellut Mejästä AVO2-tuloksen ja Itun tytär Lyyli tokoili AVO2-tuloksen. Lyylin sisko Tiltu otti hienot pisteet alokasluokassa: 185,5! Hienoa että olette näin ahkeria ja taitavia :-) Ikävä uutinen sitä vastoin on, että Terran ja Kössin ihana tytär Nesta on siirtynyt sateenkaarisillalle. Otamme osaa suruun.

7.9 pentujuttuja

Pentutesti Milan ja Jounin pennuille on nyt siis suoritettu ja oli aika päättää kuka pennuista menee mihinkin kotiin. Ostajat saavat esittää toiveita, mutta lopullinen valinta tehdään pentutestin antaman tiedon ja pennun luonteen perusteella. Lopulta kävi sitten niin, että "kakkonen" ei kelvannutkaan kotiin, jota olin sille ajatellut. Sillä oli nimittäin väärän värinen nenä! Nyt siis "kakkonen" kaipaa kotia! Pentu on tollerin pennuksi rauhallisemman puoleinen, joskin kuitenkin varsin aktiivinen siltikin. Sillä on hyvä toimintakyky ja hermorakenne. Lisäksi ottaa hyvin kontaktia ja on miellyttämisen haluinen.

Pentutestistä vähän lisää: Meille testin suoritti Janne Ruokonen, joka aikanaan testasi myös Itun ja Kössin pennut. Pennut tuodaan huoneeseen, jossa ne eivät ole aiemmin käyneet ja annetaan niille tuntemattoman henkilön testattaviksi. Testissä arvioidaan pennun käyttäytymistä sylissä (rento/pelokas), Sosiaalisuutta, aktiivisuutta ottaa kontaktia passiiviseen ja aktiiviseen testaajaan, halua jahdata palloa ja leikkiä rätillä. Pentu käännetään hetkeksi selälleen ja tarkastellaan sen suhtautumista tähän alistamiseleeseen. Ääniherkkyyttä tarkastellaan aiheuttamalla pieni kolina. Arvioidaan myös, kuinka pentu palautuu äänen aiheuttamasta pelästyksestä. Viimeisimpänä arvioidaan kuinka pentu käyttäytyy pöydällä sekä seuraa testaajaa lattialla. Kaiken kaikkiaan varsin mielenkiintoinen juttu, joskaan ei kerro koko totuutta. "Todellinen minä" tulee kuitenkin hyvin esiin uudessa tilanteessa, jossa ei voi tukeutua laumaan.

Sylissä kaikki pennut olivat rentoja ja luottavaisia. Pennut ovatkin saaneet lukuisia kontakteja eri ihmisiin, josta käy kiittäminen kavereita ja pennunostajia, jotka ovat niitä ahkerasti käyneet katsomassa. Sosiaalisuutta testattaessa pennut jätettiin nurkkaan ja passiivinen testaaja asettui odottamaan niiden tekosia. Kaikki pennut lähtivät välittömästi kohti testaajaa ja ottivat hyvin kontaktia. "Ykkönen" eli Kimi kylläkin osoitti itsenäisyyttään viipottamalla suoraan ohi;-) Aktiivista testaajaa pennut seurasivat hyvin ja halusivat tehtä tarkempaa tuttavuutta. Tyttö intoutui käymään punttiinkin kiinni. Siinä tytössä on sisua. Sitten pennuille esiteltiin tennispallo, joka laitettiin vierimään lattialla parin metrin päähän. Kun se oli pysähtynyt, päästettiin pentu irti. Kakkonen osoitti varsinaisia noutajanelkeitä noutamalla pallon takaisin testaajalle. Osaa pallo ei pahemmin sykähdyttänyt, mutta suurin osa jahtasi pallon ja alkoi leikkiä sillä. Palloleikin jälkeen otettiin esiin rätti, jota pennut saivat jahdata. Kaikki pennut kiinnostuivat rätistä, osa kamppaili ja taisteli siitä hyvinkin voimakkaasti. Selälleen kääntäminen ja siinä pitäminen oli kiukun paikka kaikille muille paitsi ykköselle joka makasi tyytyväisenä koko ajan. Seuraavaksi testaaja piteli pentua ja samalla rämäytti muutamalla kivellä täytettyä pulloa. Toki tarkkailtiin reaktiota tähän uuteen ääneen, mutta suurempi mielenkiinto kohdistui pentujen palautumiskykyyn. Kaikki pennut selvittivät "ongelman" itse ja kävivät ennemmin tai myöhemmin tutustumassa äänen aiheuttajaan. Kun se asia oli käsitelty, ei se jäänyt yhtäkään pentua kaivelemaan. Palautumiskykyä arvioitiin myös alistamisen jälkeen ja saimmekin havaita siitä palautumisen olleen nopeampaa kuin äänen aiheuttama palautuminen. Palautumisen jälkeen pennut asetettiin pöydälle, jotta saadaan seurattua niiden rohkeutta lähteä liikkeelle ja kykyä hahmottaa korkeusero. Jokainen pentu lähti rohkeasti liikkeelle ja tutkivat reunat todeten ettei pois kannata uhkarohkeilla. Lopuksi pennut vielä seurasivat testaajaa pikkuisen pätkän. Kaikki suorittivat tämänkin hienosti. Merkille pantavaa oli se, että kaikki tutkivat ympäristöä aktiivisesti. Ovat siis sekä rohkeita, että uteliaita. Tämä kertoo toimintakyvystä, mikä kaikilla arvioitiinkin hyväksi tai erittäin hyväksi. Hermorakenteeltaan pennut ovat hyviä tai erittäin hyviä. Monilta pennuilta löytyy myös selkeää voimakasta tahtoa. Aktiivisuustaso on korkea. Eivät siis mitään sohaveperunoita ;-)

2.9 pm-toko ja SEMPERIT

Ihan ensi mielenkiintoisimmat jutut: Eli pentuset on testattu. Kaikki hyvähermoisia, toimintakykyisiä ja aktiivisia nappuloita. Mutta tästä enemmän analyysiä myöhemmin.

Lauantaina Speedy ja Tiitus kisasivat KKK:n joukkueessa tokon piirimestaruudesta. Tiituksen kanssa töppäiltiin vähän jättävissä liikkeissä ja kaukoissa. Maahan menoon tarvittiin toinen käsky ja seisomisessa T käänti perääni kun menin sen taakse. Kaukoissa Tiitus nousi ekalla käskyllä seisomaan ja toisella meni takaisin maahan (sen liikevarastossa ei ole ollenkaan vaihtoehtoa seiso-istu!) Muuten ihan jees kokonaisuus ja TK2 plakkarissa. Nyt sitten vaan myssy päähän, kuinka tokon kanssa edetään. Meillä kun on noita muitakin lajeja, kun Tiitus on agilitykoira, mejäkoira ja nomekoira. Speedykin meni hyvin, joskin taas olisi pitänyt treenata enemmän itsekseen ja varsinkin kiikkurin kanssa. Mutta ylläri-pylläri kun ei ole ollut aikaa! Seli, seli. Istuminen nolla, muut enemmän tai vähemmän räpeltäen. Muutamassa liikkeessä minua ei olisi tarvittu ollenkaan, vaan Speedy varasti suorittamaan tehtäviä. Nyt vähän harmittaa että pysäyttelin sitä näissä tilanteissa, sillä suun supussa pitämisellä oltaisiin saatu ykköstulos. Mutta toisaalta kun en halua antaa sen tehdä juttuja ominkaan päin... Luoksetulosta kymppi! Ja minä kun luulin ettei se pysty jarruttamaan täysillä ;-) Mikä kuitenkin tärkeintä: meidän kisa oli taas rento ja yhdessä tekeminen oli mukavaa!

Ruskaron Semperit Lordi ja Nesta ovat pistäneet parastaan! Lordille NOU1 ja Nestan kuvaustulokset A/A ja 0:0. Onnea!

26.8 tiitus ja oona tollerimejässä, RUSKA LT:SSÄ

Tiituksen vuoden (ja koko elämän) toinen mejäkoe oli tollerimejä Virroilla. Bitinkin olin ilmoittanut, mutta päätin jäädä sen kanssa pentuvahtiin. Niinpä Bitin paikalle meni Oona, joka jälkeili ensimmäistä kertaa kokeessa. Molempien suoritukset kuulemma oikein hyviä, joskin Tiitukselle oli tullut alussa hukka. Se on niin virtaa täynnä, että keskittyminen on nollassa ja hosuminen tapissa. Oonalle 47 pistettä, ykköstulos ja ilopilleri-palkinto. Tiitukselle 39 pistettä ja kakkonen.

Lauantaina Ruska ( Kössi & Helmi -pentueesta) oli käynyt luonnetestissä. Tulos oli varsinainen yllätys, sillä olin mieltänyt sisarukset Oonan ja Ruskan varsin samanlaisiksi. Tuomarit olivat kuitenkin arvioineet Ruskan pehmeäksi, riittämättömällä toimintakyvyllä varustetuksi ja häiritsevän vilkkaaksi. Suuri taistelutahto ilmeisesti paikkaa näitä puutteita ja koira on arkielämässä ihan kuin mikä tahansa koira.

26.8 pennut kasvavat

Naketit sen kun kasvaa, ei liene kenellekään mikään suuri yllätys ;-) Ikää on reilut viisi viikkoa ja pääasiallinen ravinto normaali penturuoka höysteineen. Milan maidontuotanto on sen verran vähäistä, ettei mölkkibaari ole enää edes kovin usein auki. Kohta Mila jo varmaankin vapautetaan pennunhoidollisista tehtävistä kokonaan... Bitti sen sijaan on oikein hyvä hoitotäti ja puuhaa pentujen kanssa oikein mielellään. Pojat ovat sitä mieltä, että pennut on kamalia ja ne saavatkin pysytellä toisessa huoneessa kun pentulauma vilistää takapihalla tai olohuoneessa.

17.8 Specialen

Kyllä se vaan on niin, että tolleristille ei ole Specialenin voittanutta. Niinpä jätimme pennut Milan-äippä-Ninan, Kira-belgin-äippä-Lauran ja naapurin-Likka-foxin-äippä-Mariannen vastuulle ja suuntasimme itse Lyylin-äippä-Anun ja Ossin-äippä-Heidin kanssa Ruotsiin. Kiitos vielä pentujen hyvästä hoidosta Nina, Laura ja Marianne! Ja kiitos matkaseurasta Heidi ja Anu! Koirista mukana olivat Bitti, Tiitus ja Kössi. Kössi sai toimittaa oloneuvoksen ja maskotin virkaa, sillä en ollut suunnitellut sen mukaan ottamista riittävän ajoissa ilmoittaakseni sitä mihinkään. Mukaan se kuitenkin lähti, lähinnä näyttäytymään Sushin ja Kössin pennunostajaehdokkaille.

Matkaan lähdimme torstai-iltana Helsingistä ja saavuimme puoli kymmenen aikoihin seuraavana päivänä Tukholmaan. Tämä osoittautui aikataulullisesti kohtuullisen huonoksi reitti-vaihtoehdoksi, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei näissä tilanteissa ollut. Satamassa jouduimme vielä jonottamaan kuskien puhalluskoetta varten, jonka seurauksena aikaa paloi niin paljon että missasimme perjantain Working Testin kokonaisuudessaan. No, elämä on. Tokokoetta emme sentään missanneet, joten osallistuimme Tiituksen kanssa siihen. Sijoituimme luokka kakkosessa kolmansiksi 181,5 pisteellä. Tiitus teki todella innokkaasti töitä ja saikin tuomarilta kiitosta hyvästä asenteestaan. Pikkumokat veivät pisteitä mm. estehypyssä ja ruutuun lähettämisessä (joo-o, ruotsissa on jo kakkosluokassa ruutuun lähettäminen). Loppuilta vierähtikin sitten tuttujen kanssa grillaillessa. Muuten: mikään ei voita ruotsalaisten perunasalaattia!

Lauantai-päivä kului metsästyskokeiden parissa. Vaikka luokkia ja ruutuja ei ollut kuin kolme, jäi paljon mielenkiintoista näkemättä. Pääsääntöisesti katselin Mästarklassin koirien suorituksia jo ihan siitäkin syystä, että luokan ruutu oli ainoa josta näki hyvin koirien edesottamuksia. Suomalaisittain katsottuna luokassa painottuivat ohjaukset ja markkeeraukset, eikä haulla ollut kovin suurta merkitystä. Kahdeksan ykköstuloksen saanutta koiraa selviytyi walk up-tyyliin pidetyssä finaalissa, jossa jyvät eroteltiin akanoista. Kerrankin ruotsalaiset saavat olla tyytyväisiä, sillä voitosta taisteli kaksi ruotsalaista koiraa: Aktiviva's Cinderella de Mox ja Webley's Hurricane. Pidemmän korren veti Aktiviva's Cinderella de Mox, joka suoritti viimeisen ohjaustehtävän täysin suoraviivaisesti. Härligt! Tänä vuonna lauantai-iltana vietettiin taas yhteistä grilli-iltaa ja se sujuikin mukavasti suomalais-seurassa. Kiitos Huldan ja Rasmuksen perheille!

Sunnuntaina perinteiseen tyyliin näyttely. Ei jättänyt kylmäksi, eikä jääty palkinnoitta ;-) Tiitus ei saanut valioluokassa KP:tä eikä näin ollen sijoitusta, sillä tuomari piti kompaktimmasta ja suuremmasta. Ei siis meidän "lölliksen" päivä. Kieltämättä pienen jymy-yllätyksen järjesti Bikku-Bitti, joka voitti junnunartut ja oli vielä koko show:n BIS-juniori. Wau! (arvostelu)

Bitti oli mukana myös toiseksi sijoittuneessa Vom Lech-Toller Nestin kasvattajaryhmässä emänsä veljen Jambon, isänsä siskon Cayleen sekä muuten-vaan-melko-paljon-sukua-olevan Viljon kanssa.

Yövyimme vielä sunnuntain ja maanatain välisen yön Tånga Hedissä ja ajelimme pienen mutkan kautta lautalle Tukholmaan vasta maanantaina-illaksi. Laivalta sitten suoraan töihin tiistai-aamuna. Ei siis puhettakaan pehmeästä laskusta ;-) Matka oli kaiken kaikkiaan erittäin antoisa ja rikastuttava. Ei elämää ilman Specialenia ;-)

17.8 toller show

Sillä aikaa kun me olimme Ruotsissa, ahkeroivat muut rodun erkkarissa Toller Showssa. Even ja Kössin pennuista narttu Rilla voitti luokkansa (nuoremmat narttupennut) ja oli lopulta PNP-2. Rillan veli Eppu teki saman tempun ollen PUP-2. Onnea! Paikalla oli myös Kössin ja Debin pentu, joka valitettavasti jäi ilman sijoitusta. Pennut tuomaroi Elena Ruskovaara. Kössin ja Helmin tytöt Oona ja Ruska saivat käyttönartuissa ERIt ja Oona oli luokan voittaja. Onnea! Tyttöjen veli Tihku sai EH:n. Tuomarina Paul Stanton.

8.8 pennut kasvavat ja isommat nomeilevat

Pennut sen kun kasvat. Painoa on jo kilon verran, silmät auki jo lähes toista viikkoa. Kävely alkaa pikkuhiljaa sujumaan pidempään kun askeleen tai kaksi. Leikkikin alkaa sujua muutenkin kun ihan yksisteen. Pentuset ovat jo olleet tovin ulkona ja siinä samalla avanneet "terassikauden" ;-) Eka kiinteä ateriakin on syöty 19 pv iässä. Hyvin tuntui maistuvan!

Tiitus starttasi tänä vuonna toisen kerran alokasluokassa Valkeakoskella järjestetyssä tolleri-nomessa. Toinen kakkosmarkkeerauksen heitoista jäi noutamatta, minkä johdosta jäljelle ei tällä kertaa ollut asiaa. Samassa kokeessa starttasi myös Oona, jolle niin ikään kakkostulos.

29.7 bitti taippareissa

Osallistuimme lauantaina 28.7 Bitin kanssa Päijät-Hämeen noutajakoirayhdistyksen (jälleen kerran tyylillä läpi viemiin) kokeisiin. Meidän kohdalla kyseessä siis taipumuskoe, johon olin koiran missä lie innonpuuskassa mennyt ilmoittamaan. Koskaan ei ole näin kovasti jännittänyt ennen koetta, mutta onneksi onnistuin hallitsemaan ja hillitsemään itseni enkä kaiketi pahemmin häirinnyt koiran suoritusta. Koe alkoi perinteiseen tyyliin vesitehtävillä. Maalta tullut heitto ja sen nouto oli OK, vaikkakin rannan lumpeiden takertuminen Bitin jalkoihin ei ollut mikään kiva juttu. Veneestä tullut heitto epäonnistui, mutta Bitti kuitenkin havaitsi lokin vedessä. Pienellä työllä sain sen veteen lumpeettomammasta kohdasta ja tipu saatiin pois kellumasta. Huh, miten ehdin jo säikähtää ;-) Haku olikin sitten pala kakkua. Heittovariksen lisäksi Bitin ei tarvinnut hakea kuin kaksi riistaa, sillä haku oli erittäin tehokasta ja sujuvaa. Kanikin tuli metsästä ilman minkään sortin ongelmaa, joten vuoden tavoite on nyt täytetty.