SPEEDY - FIN TVA FIN MVA NORDWART OSSIAN

Rotu ja sukupuoli Novascotiannoutaja, uros Koko 49 cm, 19 kg Synt 24.8.2001 Terveys Lonkat C/C, kyynärät 0:0, PRA-A, kastroitu Kasvattaja Birgitta Kajander, Linnankylä Omistaja Annina Nurmikivi GALLERIA >> Isä Rödrävens Björnbär SUKUTAULU >> Emä Nordwart Belle Minette KOIRANET >>

Kun toisesta koirasta perheeseemme vasta haaveiltiin, annettiin valmiiksi "työnimi" Speedy. Nimi on siis jälleen ollut enne, sillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei elämästä enää puutu. Speedy Gonzales – lännen nopein sankari!

Speedyn emä, Nordwart Belle Minette, synnytti seitsemän reipasta taapertajaa - kaksi narttua ja viisi urosta. Speedy oli pennusta vilkkain. Kun oli ruoka-aika ja muut syömässä, Speedy edelleen kiusasi sisaruksia, tai jos ei kiusannut, seisoi itse vähintään keskellä ruoka-astiaa. Pojalla oli aina pilke silmäkulmassa ja kujeet mielessä. Varsinainen Vaahteramäen Eemeli!

Kuten sanottu, Speedy oli yksi vilkkaimmista pennuista. Viiden viikon ikäisenä muut pojat olivat ehtineet kasvaa suuremmiksi, vaikka vielä vähän pienempinä pennut olivat hyvin tasakokoisia. Näin jälkeenpäin voisi todeta, ettei syöminen ole koskaan ollut prioriteetti numero yksi :-) Reilun vuoden ikään asti Speedy oli varsinainen ruipelo, mutta on sittemmin saanut mahtavat lihakset ja vähän enemmän massaa. Varsinkin kesäisin uimakauden aikaan koira näyttää enemmänkin Arnold Schwarzeneggeriltä.

Luonteeltaan Speedy on kaksijakoinen ja ehkä juuri siksi meillä on sen kanssa viha-rakkaus -suhde ;-). Pidän ihan mahdottomasti sen innokkuudesta tehdä töitä, halusta miellyttää ja yrityksestä tehdä parhaansa ja oppia uutta. Mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin vaivun epätoivoon ja häpeän silmät päästäni. Esimerkiksi pienen lapset ovat vaarallisia maahisia, joita on useimmiten haukuttava. Annos itsenäisyyttä ja rohkeutta ei myöskään olisi pahitteeksi. Edelleen viisivuotiaana Speedy on leikkisä ja jaksaa peuhata nuorempien kanssa. Joka ikinen päivä se on iloisella päällä. En edes muista, milloin se olisi murjottanut viimeksi. Mottona tällä koiralla on "kaikki tai ei mitään" ja parhaiten sitä kuvaa sana "mahdollisimman". Se juoksee mahdollisimman lujaa, nukkuu mahdollisimman sikeästä ja tekee töitä mahdollisimman vauhdikkaasti. Jos se ei ole paikoillaan, se aivan varmasti juoksee. Kaikkialle on kiire. Joku on joskus maininnut tollerin olevan intensiivinen koira. Speedy todella on sitä!

Syksyllä 2006 kävimme sorsastamassa ja koirat joutuivat työskentelemään vaativissa olosuhteissa. Oletettavasti tuolloin sai alkunsa sairastelukierre, joka ei päättynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Sorsastuksen jälkeen Speedy alkoi ontua, ei paljoa, mutta riittävästi. Eläinlääkäri diagnosoi hauisjänteen tulehduksen, jota hoidettiin kortisonilla ja levolla. Tukihoidoksi akupunktiota. Pikkuhiljaa, muutaman pikkuriikkisen takapakin jälkeen, koira oli taas kunnossa ja pääsin kisaamaan agilitya ja tokoa joulukuussa. Tammikuussa koira taas ontui. Lisää akupunktiota ja käynti osteopaatilla. Mikään ei tuntunut auttavan, vaikka hoitaa yritettiin parhaalla mahdollisella tavalla. Pohdittiin jo, onko vika hauiksessa vai jossain muualla aiheuttaen hauiksen sekundäärisen oirehtimisen. Lopulta päädyimme ell Jan Räihän vastaanotolle kääntelemään, vääntelemään ja kuvaamaan koiraa edestä ja takaa. Vähän vahingossa havaittiin, että koiran ollessa rauhoituksen alaisena selällään, valahti sen etujalka kyljen viereen. Tämä tarkoitti siitä, että hauisjänne ei tukenut jalkaa ja pitänyt sitä ylhäällä. Epäilys varmistettiin tähystyksessä. Hauisjänne oli rispaantunut olkanivelen kohdalta lähes kokonaan poikki! Enää ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kun katkaista koko jänne pois. Koiran pitäisi pärjätä ilman hauista, mutta rankaan työhön siitä tuskin on. Tällä hetkellä leikkauksesta on kulunut kaksi kuukautta. Operoidun jalan liikerata on vielä erilainen, mutta käynnissä ei ontumista voi havaita. Reippaassa ravissa jalka vähän laahaa, ilmeisesti olka ei ole täysin kunnossa. Vähintäänkin alkukesä kuluu kuntoutuksen parissa. Paljon uimista ja jumppaliikkeitä, jotta lihaksisto ja hermotus saadaan kuntoon. Ruokavaliotakin on muutettu vastaamaan nivelrikkopotilaan ruokintaa, sillä olkanivelessä oli havaittavissa alkavia nivelrikkomuutoksia. Meillä koirat barfaavat, joten nyt ruokakuppiin tulee entistä useammin kasvissosetta ja vaaleaa lihaa. Lisinä lohiöljyä, MSM:ää ja Lyproflexiä. Päivä kerrallaan eteenpäin.... Todennäköisesti haiusongelma tarkoittaa tulevaisuudessa käytännössä sitä, että nome ja agility ovat liian rasittavia lajeja. Jäljelle jää siis toko, jota harrastelemme tulevaisuudessakin mikäli koiran kunto sen sallii.