KÖSSI - FIN TVA FIN & EST & S & KANS MVA BH NORDWART DAIDALOS

Rotu ja sukupuoli Novascotiannoutaja, uros Koko 48 cm, 20 kg Ilonamme 18.2.1999 - 1.5.2009 Terveys Lonkat A/A, kyynärät 0:0, PRA-B, CEA-A Kasvattaja Birgitta Kajander, Linnankylä Omistaja Annina Nurmikivi & Jani Vertanen GALLERIA >> Isä Juno-Juhekin Rosso SUKUTAULU >> Emä Nordwart Sheena KOIRANET >>

Kössi tuli perheeseemme toukokuussa 2000. Tuolloin ilonamme oli säännöllisen satunnaisesti nyt jo edesmennyt saksanpaimenkoira Flipper. Kuitenkin oma koira oli saatava. Hepostelussa oli vähän seesteisempi vaihe, eihän sitä ilman eläimiä osannut olla kun niiden keskellä oli kasvanut... Rotu oli jo päätetty, puuttui enää vain yksilö. Koira ostettiin melkeinpä juuri niin, kuin sitä ei pitäisi hankkia. Soittelimme muutamaan paikkaan, jossa oli pentuja ja päädyimme (jotenkin, en enää muista edes miten) lopulta Kössin kasvattajaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kävi peikkomainen flaksi! Kun viikon kuluttua lähdimme hakemaan pentua saimme valita toisen kahdesta vapaana olleesta. Tumppi oli hieman tanakka, joten valitsimme Kössin. Pentu totteli jo nimeään, ja kun emme parempaakaan olleet luovutushetkeen mennessä keksineet, jäi nimeksi Kössi. Kössistä piti tulla aivan tavallinen kotikoiraa ulkoiluttamaan meitä ihmisiä sekä pitämään seuraa tallilla. Kössi ja Flipper tulivat erinomaisesti toimeen ja olivat varsinainen "paita ja peppu" -parivaljakko. Koulutuksellisena tavoitteena oli saada koiraa koulutettua sen verran, että se olisi yhteiskuntakelpoinen eli käyttäytyisi asiallisesti ja sitä voisi pitää irti. Toisin kuitenkin kävi - positiivisessa mielessä. Heti kun itse valmistuin tradenomiksi ja siirryin työelämään pääsimme harrastamaan enemmän koirajuttuja. Harrastaminen oli meille mukavaa yhdessä oloa ja ajanvietettä.

Kössi oli mukava harrastuskaveri, joskaan ei kaikkein helpoin sellainen. Sillä on työkoiran tempperamentti ja tahto. Välillä sen tahto oli kylläkin eri tahto kuin minun tahtoni ;) Sen kanssa oli helppo mennä ja olla erilaisissa tapahtumissa. Sitä ei ympäristön hälinät häirinneet ja se liikkui suuremmassakin kansanpaljoudessa ihan muina miehinä. Kössi oli myös sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Joskaan ei tollerimainen säheltäjä vaan hillityn ystävällinen kaikkia kohtaan. Aina valmis tekemään tuttavuutta mielenkiintoisten ihmisten kanssa. "Namitaskut" pääsivät heti suosioon. Tuntemattomiin ohikulkijoihin taas suhtauduttiin viileän välinpitämättömästi. Muita koiria kohtaan Kössi oli mieluummin myöntyväinen ja ennemmin nieli oman ylpeytensä kun kävi kahakoimaan. Täydelliset toilailijat saivat kylläkin muistutuksen käytöstapojen tarpeellisuudesta jos erehtyivät esimerkiksi törmäilemään Kössiin. Omanarvontuntoa tuli iän myötä lisää. Ruoka oli tälle koiralle erittäin tärkeä asia, sekä hyvässä että pahassa.

Kössissä oli on/off -nappi. Sisällä rauhoituttiin ja kerättiin voimia pitkin pituutta loikoillen jotta ulkona voitiin mennään tuhatta ja sataa. Mieleiset tehtävät se suoritti intensiivisesti, mutta kun tiedossa oli jotain tylsää, ajatukset vaelsivat aivan jossain muualla. Kuitenkin miellyttämisenhalua ja yritteliäisyyttä riitti. Kössin kanssa oli helppo ja miellyttävä tehdä töitä, sillä vireystila pysyi helposti sopivalla tasolla ja lisäksi sitä oli erittäin helppo säädellä. Kössi reagoi positiivisesti innostamiseen sekä vastaavasti oli helposti tyynnyteltävissä rauhallisemmaksi. Ainoa, mikä oikeasti nostatti kierroksia Kössin diesel-moottorissa oli riista. Mutta oli koirassa ärsyttäviäkin piirteitä: se vahti. Usein se vartioi takapihan portilla ja ilmoitti omalaatuisella haukullaan jonkun liikkuvan talon edestä kulkevalla kävelytiellä tai naapuriyhtiön pihalla.

Jouduimme luopumaan rakkaasta ystävästämme vappuna 2009. Illalla Kössin olo kävi tukalaksi ja hengittäminen oli hyvin vaikeaa. Jani lähti Kössin kanssa yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen, jossa se tutkittiin perinpohjaisesti. Sydän oli laajentunut voimakkaasti. Parhaimmassakin tapauksessa, massiivisilla lääkeannoksilla, jäljellä olevaksi elinajaksi annettiin joitakin viikkoja tai kuukausia. Päätös oli suunnattoman raskas, mutta katsoimme armeliaimmaksi päästää rakkaan ystävämme Janin sylistä matkalle kohti sateenkaarisiltaa ilman sen elämän keinotekoista pitkittämistä.

Kössi oli koira, jota ilman en olisi oppinut niin paljon koirista, niiden ajatusmaailmasta ja kouluttamisesta sekä saanut niin monia uusia ihania ystäviä. Olen kiitollinen kaikista niistä hetkistä, jotka sain sen kanssa jakaa niiden kymmenen vuoden aikana, jotka se meidän kanssamme vietti. Kössi oli se ainoa ensimmäinen, jollaista ei koskaan tule toista! Kiitos Kössi!

Päivitetty 6.9.2009