AJATUKSIA KASVATTAMISESTA

Kaikilla kasvattajilla on oma tapansa tulkita rotumääritelmää. Ihannekoira ei ole kaikilla sama vaikka rotumääritelmä on sama. Pidän kasvatukseni ohjenuorana pyrkimystä kasvattaa koiria, jotka suoriutuvat helposti rodunomaisista tehtävistä. Nämä samat ominaisuudet, jotka tekevät koirasta hyvän metsästäjän apurin, tekevät siitä myös hyvän harrastuskoiran lajiin kuin lajiin. Niin klisee, mutta niin totta.

Oma ihannetollerini pähkinänkuoressa: Se on innokas, päättäväinen ja sitkeä työntekijä, jolla on aina positiivinen elämänasenne! Vaikeat olosuhteet eivät ole sille este, korkeintaan haaste. Se käyttää vainuaan tehokkaasti ja loppuun asti. Sanomattakin selvä sen omaavan suuren saalisvietin, noutohalun ja riistavietin. Ihannetollerini on tarkkaavainen ja  keksitty aina olennaiseen. Ei stressiä, ei ääntä. Sitä on helppo kouluttaa halukkuutensa, oppimiskykynsä ja sopivan pehmeytensä vuoksi. Mieluummin vähän kova kuin liian pehmeä. Se osaa toimia sekä itsenäisesti että yhteistyössä. Ihannekoira osaa rentoutua oma-aloitteisesti ja on kotona melko huomaamaton. Uusissa tilanteissa se on utelias ja tuntee olonsa turvalliseksi. Se suhtautuu kaikkiin ihmisiin ja kaikkeen käsittelyyn luottavaisesti. Oman lauman koirien kanssa se on sulassa sovussa, asettuen hierarkiassa sujuvasti omalle paikalleen. Vieraita koiria kohtaan se ei ole tarpeettoman nöyrä, joskaan ei turhan töykeäkään. Ulkomuodollisesti ihannekoira on keskikokoinen ja keskivahva, riittävän kulmautunut ja tasapainoinen. Runko on hieman koiran pituutta pidempi, ei jalkava muttei matalaraajainenkaan. Liike on matkaavoittava ja kevyt, raajat ja askelet suorat. Ilman terveyttä muuten täydellinen koira on lähes arvoton, joten terveys on tavoitteista tärkein.

Tavoite nro 1: Terveitä tollereita

Henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Ilman toista ei ole toista.

Kasvatuksessa tärkeänä asiana pidän myös rodun ja yksilöiden elinvoimaisuutta. Kapeimmillaan tämä tarkoittaa normaalia astumista, synnytystä ja normaalikokoisia pentueita ilman vakavia ongelmia. Laajemmin käsitettynä se tarkoittaa geenipoolin huomioimista omissa valinnoissa.

Fyysinen terveys

Mielestäni tollereiden pahin terveydellinen vitsaus on autoimmuunisairaudet. Autoimmuunisairauksilla tarkoitetaan sairauksia, joissa kehon oma puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti hyökätä omaa elimistöä vastaan. Nämä sairaudet ovat hoitamattomana aina erittäin kivuliaita ja tuskaisia. Aikaisemmin eri autoimmuunisairauksia ei juurikaan tunnettu ja oikean hoidon löytäminen oli sattumasta kiinni. Nykyään oireet tunnistetaan ajoissa ja koira saa asianmukaisen hoidon. Ajoissa ja oikein hoidettu koira voi pääsääntöisesti onneksi elää normaalia koiran elämää. Autoimmuunisairauksien vastustaminen on kuitenkin erittäin vaikeaa jo siksikin, että läheskään kaikki sairastapaukset eivät tule tietoon. Näiden sairauksien periytyvyys on edelleen hämärän peitossa, mutta ilmeisesti alttius autoimmuunisairauteen sairastumiselle on periytyvä. Pyrin valitsemaan sukuja, jotka ovat sairaudesta mahdollisimman vapaita. Täytyy kuitenkin muistaa, että täysin puhtaita linjoja ei ole ja yllätyksiltä ei voi välttyä. Professori Lohen tutkimus toivottavasti valottaa periytymismallia, jotta sairauden vastustaminen on entistä paremmin mahdollista.

Novascotiannoutajat kuuluvat PEVISAan, eli perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan. Sen mukaisesti jalostukseen käytettävien koirien tulee olla silmäpeilattuja sekä lonkkakuvattuja. Omassa kasvatustyössäni käytän vain tervelonkkaisia ja -kyynärpäisiä koiria ottaen myös lähisuvun (jalostusyksilöiden sisarukset, vanhemmat, näiden sisarukset ja jälkeläiset) tilanteen huomioon. Luustosairauksien kinkkisin puoli on se, että niiden periytymistä ei tarkkaan tunneta. Ruokinnalla ja liikunnalla on suuri merkitys koiran kasvuiässä, joten terveperimäinen pentu saattaa kehittyä fenotyypiltään sairaaksi. Jos koiralle kehittyy dysplasia, on hyvin yksilökohtaista kärsiikö koira sairaudestaan.

DYSPLASIA- JA KYYNÄRNIVELEN ARVOSTELUASTEIKKO >>>

PRA eli verkkokalvon surkastuminen on vakava silmäsairaus, joka tollereilla useimmiten onneksi on tyyppiä, joka sokeuttaa koiran vasta vanhuusiässä. Usein koira kohtaa luonnollisen kuoleman ennen täydellistä sokeutumista. Pevisa kieltää silmäpeilauksella sairaaksi todetun koiran jalostuskäytön. Tollereille on saatu käyttöön Optigen-nimisen amerikkalaisyhtiön geenitesti, joka kertoo onko koira geneettisestä terve (genotyyppi A, free), sairas (C, affected) vai kantaja (B, carrier). PRA:n tiedetään periytyvän resessiivisesti, joten juuri tämän seikan sekä geenitestin tuoman kontrollointimahdollisuuden vuoksi en pidä sairautta suurena ongelmana. Geenitesti on oikein käytettynä voittamaton työkalu. Sairautta ei voida kitkeä pois hetkessä, jotta ei tulla samalla menettäneeksi jotain peruttamatonta.

PRA:N JA CEA:N PERIYTYMISMALLI >>>

Rodussa esiintyy myös RD:tä (verkkokalvon kehityshäiriö) ja HC:tä (harmaakaihi). Muutamalta koiralta on diagnosoitu CEA, joka on collieroduille tyypillinen silmäsairaus. Periytymismekanismi on resessiivinen eli samanlainen kuin PRA:n periytyminen. Optigenilla on tällä hetkellä tollereille soveltuva CEA-geenitesti.

Muita tollereilla esiintyviä yksittäisiä sairauksia ovat esimerkiksi epilepsia, kilpirauhasen vajaatoiminta, sydänviat, maksa- ja munuaissairaudet, syövät sekä chondrodysplasia eli luuston kehityshäiriö (kääpiökasvuisuus).

Luonne JA KÄYTTÖOMINAISUUDET

Henkinen terveys ja hyvinvointi on vähintään yhtä tärkeä kuin fyysinenkin! Ennen kaikkea koiran tulee olla sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa. Hyvän hermorakenteen omaava koira käyttäytyy luontevasti tilanteessa kuin tilanteessa. Pieni hälinä esimerkiksi näyttelyissä ei saa aiheuttaa koirassa voimakkaita reaktioita suuntaan tai toiseen. Täytyy toki muistaa, että nuori koira saattaa käyttäytyä varovaisesti uusia asioita kohdatessaan, mutta arkailu ja pelot eivät saa "jäädä päälle", Palautuminen pitää olla nopea ja koiran tulee kyetä selvittämään asioita itsenäisesti ilman jatkuvaa ihmisen tukea. Tollerin tulee olla reipas ja iloinen, aina valmiina toimintaan. Tietynlainen pidättyneisyys, joka kumpuaa ulos lähinnä välinpitämättömyytenä vieraita kohtaan kuuluu normaaliin tolleri-luonteeseen. Pidättyväisyyttä ei pidä sotkea arkuuteen. Liiallinen arkuus ja muunlainen pelokkuus kuten vaikkapa eroahdistus, saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että koira ei voi elää normaalia koiran elämää ja omistajaperheenkin elämästä tulee hankalaa. Tolleri on monesti myös tietyllä terveellä tavalla omanarvonsa tunteva. Mitä terveempi itseluottamus ja itsetunto, sitä todennäköisempää että koira ei hanki itseään hankaluuksiin muiden koirien kanssa tai kyseenalaista asemaansa perheessä. Valitettavasti tänä päivänä aggressiivinenkaan tolleri ei ole harvinaisuus, sillä väärissä käsissä liian suuriegoisen pyrkyrin luonne tai liiallinen pehmeys saattaa ilmetä tällä negatiivisella tavalla. Koska luonne epäilemättä myös periytyy, pyrin yhdistämään koiria, jotka luonteensa puolesta täydentävät toisiaan. Tavoitteena on ihmisen kanssa yhteistyöhön kykenevät työintoinen ja tasapainoinen koira! Luonnetta on vaikea todeta kokonaisvaltaisesti vain testein tai kokein ja siksi pyrinkin omakohtaisesti tutustumaan itse jalostuskoirieni sekä niiden jälkeläisten luonteisiin. Luonteen mittaaminen todistettavasti testein on kuitenkin erinomainen tapa nähdä koiran luonteen peruselementit.

Tollerin tulee olla innokas tekemään töitä suurella intensiteetillä, mutta kyetä myös rauhoittumaan. Mielestäni into työntekoon pitää näkyä haluna hakea ja palauttaa mahdollisimman nopeasti olematta pätkääkään stressaantunut ja hermostunut odottaessaan. Ihanteellista olisi, mikäli koira pystyisi "vetäisemään tirsat" kesken koe- tai metsästyspäivän kun mitään ei tapahdu ja terästäytymään taas heti "actionin" alettua. Olennainen osa noutajan työtä on vedestä ja kosteikoista noutaminen. Ilman suurta nouto-. ja uimahalua sekä valmiutta fyysisen työn tekoon vaikeissakin oloissa ei tämä onnistu. Tolleri noutaa suuremmankin riistan mikäli nämä asiat ovat kunnossa. Koiran fyysinen koko ei ole ratkaiseva - ratkaisevaa on tahdon voima. Riistavietti on olennainen asia noutajan kyvylle toimia riistan talteenottajana.

Tollaus on aihe, joka syvimmän olemuksen ja vaatimukset olen vasta vuosien jälkeen ymmärtänyt. Ainakin suomessa sitä tunnutaan pitävän tarpeettomana ominaisuutena tai sen arvellaan olevan vain ulkonäköön liittyvä asia. Tollaus koemuotona lähinnä tuo naureskelevan hymyn esiin - ei tiedetä mistä viime kädessä on kysymys. Lyhykäisyydessään tollauksella tarkoitetaan kykyä houkutella linnut ampumaetäisyydelle. kuulostaa helpolta, mutta on oikeaoppisesti melko haasteellinen tehtävä ja vaatii koiralta erinäisiä ominaisuuksia. Perusidea on se, että koira noutaa keppiä tai lelua, jota ohjaaja heittää rannan suuntaisesti. Työn tulee olla mahdollisimman äänetöntä, joten koira saa lähteä esineen perään ja sen tulee noutaa se itsenäisesti takaisin. Leikkisyys on tässä hyve. Koiran tulee olla hetken hyvin aktiivinen, kunnes sen hetken kuluttua tulee olla hyvin passiivinen ja rauhallinen sekä täysin hiljaa sekä toimia ohjaajan pienten merkkien avulla. Vesi ei saa vetää koiraa kohtuuttomasti, vaan sen tulee pysytellä rannan myötäisessä liikkeessä. Kun riista on tarpeeksi lähellä ja se saadaan ammuttua on koiran tehtävä noutaa mahdollisimman tasaisella ja varmalla otteella suoraviivaisesti sekä tehokkaasti kaikki ammutut riistat. Aktiivisuuden ja passiivisuuden nopea vaihtelu, samoin kuin leikittelevä nouto-ote ja tasainen ote ovat koiralle haastavia asioita!

Ulkonäkö

Ajattele rodun alkuperäistä tarkoitusta! Suurikokoisetkin riistat oli saatava talteen hyisistä vesistä, tuulessa ja tuiskussa. Tollerin tulee olla "säänkestävä" muutenkin kuin turkiltaan; tarpeeksi voimakas, keskiraskas ja ketterä kyetäkseen tekemään työnsä vaikeassakin maastossa. Minulle ulkomuodon jalostamisen punainen lanka löytyy käyttötarkoituksesta. Jotta koira kykenee toimimaan, tulee sen olla rakenteeltaan ennen kaikkea oikean tyyppinen. Tolleri on ulkoisesti "pertti peruskoira"! Mikään ei saa olla liioiteltua. Ravin ei tule näyttää samalta kuin Afgaanilla, eikä turkkia tule olla kuin Newfoundlandinkoiralla! Liioitellun raskas luusto ei tee oikeutta koiran luontaiselle liikkumisen riemulle ja edesauta kepeälle ja leikkisälle tollaukselle. Omassa kasvatuksessani asetan etusijalle aivan muut asiat kuin ulkonäölliset pikkuseikat, kuten pigmentin värin tai valkeiden merkkien määrän. Tärkeitä ulkomuodollisia ja –näöllisiä asioita ovat ennen kaikkea oikea tyyppi, tasapainoiset ja riittävät kulmaukset, sopusuhtainen oikeanmallinen pää sekä oikeanlaatuinen kaksikerroksinen turkki. 

Päivitetty 24.11.2009